Hurman Helmet

”Hurman Helmet” ovat Hurman vanhempia kirjoituksia, jotka halusimme kuitenkin pitää tallessa.


Kysy homolta

Kysymys:

Hei! Minä asun pohjois-Suomessa ja olen 17 vuotta. Olen aina tiennyt, että olen homo ja
nyt olen tavannut netissä tosi kivan tuntuisen kundin. Meillä on ollut jo pitkään juttua mutta
netissä vaan. Nyt oisin menossa tapaamaan tätä kundia Tampereelle ja mietin, että jos se
onkin joku ihan muu kun sanoo olevansa? Tai jos me ei tulla toimeen irl? Niin miten sitten
pääsen tilanteesta eroon? En tunne Tampereelta siis ketään muuta.

Petteri vastaa:

Hienoa että olet löytänyt jonkun ihastumisen arvoisen kundin. Aina kun tapaa ennestään tuntemattomia ihmisiä netistä pitäisi tavata jossain julkisella paikalla — ihan riippumatta siitä kuinka pitkään on verkossa jutellut. Näissä tapaamisissa on aina riskinsä, joten on järkevää ottaa huomioon ettei koskaan voi tietää millainen se ihminen siellä verkon toisessa päässä on. Internetkeskusteluissa jää pois kaikki ne sanattomat viestit mitä ihminen koko ajan välittää: ilmeet, kehonkieli ja reaktiot. Jossain määrin lähemmäs voi päästä vaikka kokeilemalla videopuheluita, ja sitä suosittelisinkin tekemään ainakin kerran ennen sen suurempia suunnitelmia. Ainakin niin varmistuu siitä että ihminen on sama jonka on nähnyt kuvissa. Sen lisäksi pitäisi kertoa jollekin läheiselle missä on, ketä tapaamassa ja kuinka pitkään. Pääsääntöisesti omille vanhemmilleen, mutta ottaen huomioon että se ei sateenkaareville ole aina mahdollista, niin edes jollekulle läheiselle aikuiselle.

Tavatkaa ainakin aluksi jossain julkisella paikalla — vaikka jossain kahvilassa. Siinä on jonkin aikaa mahdollisuus tutustua kasvokkain samalla kun voi kuulostella tuntuuko se ihminen samalta kuin oli olettanut. Jos henkilökemiat ei toimi, niin tilanteesta voi vielä poistua turvallisesti.

Joka tapauksessa olisi hyvä varmistaa etukäteen jonkinlainen suunnitelma sen varalta ettei asiat suju toivotulla tavalla. Siinä tapauksessa että on matkustamassa noinkin pitkän matkan kannattaa varmasti joko varata tarpeeksi rahaa esimerkiksi hotellihuoneeseen tai sitten paluumatkalippuun. Nuorilla seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla usein tuntuu olevan olettamus siitä että oman kumppanin löytäminen on jotain kovin epätodennäköistä. Kyllä niitä mahdollisuuksia tulee vielä toisen ja kolmannenkin kerran: jos tällä kertaa ei onnista niin seuraavalla kerralla sitten.

Kysy homolta

Kysymys:

Minä luulen, että olen homo (tai olen siitä aika varma). Olen kuitenkin aina halunnut mennä armeijaan. Voiko sinne mennä, jos on homo?

Petteri vastaa:

Totta kai voi! Asevelvollisuus täytyy jokaisen esteettömän miehen suorittaa. Useimmiten se tehdään asepalveluksella, vaikkakin yhä useampi valitsee joko vaihtoehtoisen suoritustavan, tai on muutoin vapautettu. Homoseksuaalisuus ei ole ollut vuoden 1981 jälkeen suora este asepalvelukselle. Silloin Lääkintöhallitus teki päätöksen poistaa homous sairausluokituksesta. Näin siis virallisesti; epävirallisesti tietenkin on monenlaisia odotuksia, kulttuurisia tekijöitä sekä asenteita jotka eivät ainakaan edesauta seksuaalivähemmistöihin kuuluvien miesten (ja joissain tapauksissa myös naisten) osallistumista asepalvelukseen. Mitään yksiselitteistä vastausta tähän kysymykseen ei ole: intin käymiselle ei periaatteessa ole mitään estettä, mutta on hyvä tiedostaa että joillain tavoilla se voi tulla vähän tavallista raskaammaksi.

Yleisistä oletuksista huolimatta varsin moni homo menee inttiin: seksuaalivähemmöille tehdyn kyselyn perusteella noin 70% asevelvollisista. Palveluskokemukseen on oltu jopa keskimääräistä tyytyväisempiä, ja intissä 12 kuukautta viettäneitä oli yli puolet vastanneista. Intissä syrjintä on kielletty monilla tasoilla. Yhdenvertaisuuslaki edellyttää Puolustuvoimat laatimaan yhdenvertaisuussuunitelman, ja toteuttamaan sitä. Syrjintä kielletään selväsanaisesti sekä yhdenvertaisuuslaissa että asevelvollisuuslaissa, jonka lisäksi Puolustusvoimien yleinen palveluohjesääntö kieltää syrjinnän, häirinnän, kiusaamisen sekä epäasiallisen ja halventavan kielenkäyttön.

Käytännössä tämä ei kuitenkaan erinäisistä syistä täysin toteudu. Puolustusvoimien mukaan  “ongelmia seksuaalisen tasa-arvon toteutumisessa ei ole ilmaantunut.”

Toisaalta pääesikunnasta ei haluttu myöskään päästää varusmiehiä haastatteluun armeijan homoasenteista (2010). Minna Lindqvistin sosiologian pro gradu -tutkielman aineistona käytetyt kuuden homo- ja yhden bi-miehen teemahaastattelut antavat ymmärtää että armeijan epävirallinen kulttuuri ei ole erityisen homomyönteinen (2016). Asevelvollisten yhteisöllisyyttä ylläpidetään ulossulkemisen keinoin: muiden sukupuolten ja seksuaalivähemmistöjen ei katsota sopivan sen perinteisen maskuliinisuuden muottiin, ja tämä myös näkyy sekä varusmiesten että kantahenkilökunnan kielenkäytössä.

Se kuinka avoimesti seksuaali-identiteetistään, parisuhteistaan tai seksistä puhuu on tietenkin jokaisen itsensä päätettävissä. Avoimuus joissain tuvissa voi olla helpompaa, joissain vaikeampaa, ihan riippuen siitä minkälaisten ihmisten kanssa ollaan tekemisissä. Seksuaalisen suuntautumisen salaaminen, ja etenkin sen aktiivinen peittely voi käydä raskaaksi, mutta omat riskinsä on toki myös avoimuudessa.

Lindqvistin haastattelemat miehet olivat kuitenkin (onneksi) sitä mieltä että jos mahdollisen syrjinnän tai epäasiallisen kohtelun veisi ylempien tasojen tietoon,  otettaisiin se vakavasti.

Mielenterveys kuuluu kaikille!

”Jokapäiväinen arki ei saisi tuntua ylitsepääsemättömältä kamppailulta. Kaikilla on oikeus hyvään oloon. Eihän kukaan jättäisi murtunutta jalkaakaan hoitamatta.”

Hurman Pia-Leena Heikkilä sai Mielenterveysseurasta vinkkejä, miten mieltä voi hoitaa

Millaisia huolia nuorilla on?

Yleensä ne liittyvät ihmissuhteisiin – koskien ystäviä, vanhempia ja seurustelusuhteita. Myös perheessä ilmenevät ristiriidat, alkoholin käyttö tai väkivallan uhka askarruttavat. Lisäksi kouluun liittyvät paineet, kuten suoriutuminen ja menestyminen opinnoissa sekä suhteet muihin oppilaisiin ja opettajiin huolestuttavat nuoria, sanoo projektisuunnittelija Riikka Nurmi Suomen Mielenterveysseurasta.

Nurmi kertoo, että nuoria huolettavat myös läheisen ihmisen menettäminen, rahahuolet tai vapaa-ajan vähyys, epävarmuus tulevaisuudesta, mielenterveysongelmat sekä ulkonäköpaineet. ”Seksuaalinen kehitys ja hyväksytyksi tuleminen voivat myös askarruttaa mieltä,” Nurmi lisää.

Mikään ongelma ei ole liian suuri tai pieni avun hakemiselle.

Jokaisella on joskus huonoja päiviä, mutta pitkittyneet ongelmat kaipaavat puuttumista.

”On hyvä olla valppaana, jos jaksamisessa on ongelmia, kouluun lähteminen on ylivoimaista tai poissaoloja kertyy. Vatsakivut, päänsärky ja hengenahdistus voivat olla merkkejä psykosomaattisista eli epäsuoralla tavalla ilmenevistä oireista,” Nurmi kertoo.

Tilannetta täytyy herätä tarkkailemaan myös silloin, jos oma tai vaikkapa kaverin käyttäytyminen muuttuu yllättäen tai kaverisuhteissa tapahtuu isoja muutoksia.

”Esimerkiksi jos huolellisesta tyypistä tulee yhtäkkiä huolimaton, aktiivisesta arka tai hänen käyttäytymisensä muuttuu poikkeuksellisen aggressiiviseksi ja uhmakkaaksi. Myös itkuisuus tai pidempikestoinen alakuloisuus, välinpitämättömyys esimerkiksi hygieniasta ja sosiaalinen vetäytyvyys voivat viestiä tuen tarpeesta,” Nurmi sanoo.

Avun hakemisesta ei kannata tuntea syyllisyyttä tai viivytellä sitä liikaa

”Mitä varhaisemmassa vaiheessa apua hakee, sitä tehokkaammin häiriön syntymistä voidaan estää,” Nurmi sanoo.

Myös mieltä voi treenata voimaan paremmin

Omasta hyvinvoinnista kannattaa huolehtia. Samalla tavalla kuin monet käyvät salilla, on mieleenkin liittyvää terveyttä hyvä joskus pysähtyä ajattelemaan. Siihen vaikuttavat niin ravinto, liikunta, uni kuin huumorikin. Moni lataa akkujaan vapaa-ajallaan ja kerää voimavaroja vaikkapa harrastuksen tai luonnon parista. Sellaisetkin asiat kuin myötätunto ja anteeksiantaminen voivat vaikuttaa olennaisesti omaan oloon – jatkuva kaunan kantaminen on väsyttävää.

”Tällainen toimiva arjen rytmi, johon kuuluu riittävästi lepoa, ravintoa, liikuntaa, sosiaalista elämää ja itsensä toteuttamista, on hyvinvoinnin perusta,” Nurmi sanoo.

Myös hyvät vuorovaikutustaidot auttavat luomaan ystävyyssuhteita ja toimimaan ryhmässä, esimerkiksi kaveriporukassa, luokassa tai töissä.

”Tunteiden kohtaaminen ja hyväksyminen ovat keskeinen osa mielen hyvinvointia. Itsetunto kohenee, kun oppii tunnistamaan omia vahvuuksiaan. Rauhoittumista ja itsensä kuuntelua voi opetella hengitys- ja tietoisuusharjoitusten avulla. On hyvä löytää itselle sopivia keinoja purkaa arjen stressiä ja kuormitusta jo lapsesta saakka. Nämä selviytymiskeinot auttavat myöhemmissä elämän muutoksissa ja haasteissa. Lisäksi mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa omiin ja yhteisiin asioihin edistää elämänhallintaa ja antaa kokemuksen siitä, että on tärkeä muille,” Nurmi listaa.

Teksti: Pia-Leena H.

Kysy homolta

Kysymys:

Mitä hyötyä on kaapista ulos tulemisessa? Tuttavistani suurin osa suhtautuisi minuun luultavasti huonommin kaapista tulon jälkeen kuin ennen sitä, eikä tämä paljastus takaisi partnerinkaan löytymistä. Minulle on kerrottu, että kaapista saa tulla silloin kun haluaa.

Tämä sisältää oletuksen siitä, että jossain vaiheessa täytyy tulla ulos. Tavallaan haluaisin, mutta miksei voisi vain olla avoin näistä asioista pienen porukan kesken?

Petteri vastaa:

Kaapin tyhjentämisen riskit ja sen hyödyt voivat vaihdella paljonkin ihmisten yksilöllisten tilanteiden mukaan. Perinteisesti on ajateltu että jos odottaa negatiivista reaktiota niin vanhemmilleen kannattaa kertoa vasta, kun ei enää asu kotona tai ole heistä taloudellisesti riippuvainen, niin yksinkertaistettu ohje kuin se onkin. Se valta-asema vanhemman ja lapsen välillä tekee heille kertomisesta usein vaikeimman päätöksen jonka kaapista tulemisen suhteen joutuu — tai pääsee — tekemään. Kovin suuria johtopäätöksiä ennalta koetusta pelosta tai jännittämisestä ei silti kannata vetää: ihmiset säännönmukaisesti yliarvioivat vanhempien negatiivisen reaktion intensiteetin ja todennäköisyyden.

Yhdysvalloissa tehtyjen kyselytutkimusten mukaan kaksi kolmesta homomiehestä piti vanhemmilleen kertomista vaikeana, mutta näistä vain 12 prosenttia koki suhteen heikentyneen sen seurauksena. Loput 88 prosenttia koki suhteen joko voimistuneen tai pysyneen samanlaatuisena, eikä ole mitään syytä olettaa, etteikö tämä pätisi myös muihin ihmissuhteisiin.

Tässä edelleen varsin heteronormatiivisessa kulttuurissa ihmisen oletetaan olevan hetero kunnes toisin todistetaan. Kaapista tulemisen riitti on merkittävä kokemus, koska sillä osoitetaan tämä oletus vääräksi, samalla kun asetetaan itsensä alttiiksi kaikille niille negatiivisille lieveilmiöille joita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat joutuvat edelleen kokemaan.

Riski kokea syrjintää tai väkivaltaa on ihan todellinen — vaikkakin yhä harvinaisempaa se on. Miten nämä riskit arvottaa on syytä jättää henkilökohtaisen harkinnan varaan.

Toisaalta myöskään kaapissa pysyminen ei ole riskitöntä. Niin merkittävän identiteettiä koskevan salaisuuden pitäminen altistaa häpeälle, syyllisyydentunteelle ja ahdistukselle. Homoseksuaalisuus itsessään ei ole syy näille oireille, vaan seksuaaliidentiteetin salailu ja negatiivisille asenteille altistuminen. Nämä asenteet –   vaikkei niin ajattelisi – vähenevät kaapista tulemisen jälkeen. Seksuaalivähemmistöt on helppo tuomita silloin kun heitä ei tunne tai tiedä, mutta kontakti selvästi hälventää ennakkoluuloja ja stereotypioita. Torjunnan pelosta tulee helposti itseään toteuttava ennustus: kaapista ei uskalla tulla koska pelkää negatiivisia reaktioita, ja siten jättää antamatta mahdollisuuden ihmisille muuttaa näitä asenteita.

Selektiivinen paljastaminen (se pieni piiri) tuo tiettyyn pisteeseen asti samoja etuja kuin kokonaisvaltainenkin: itsetunto paranee, luottamus kasvaa ja ihmissuhteista tulee merkityksellisempiä. Joissain tapauksissa kaapinoven raottaminen mahdollistaa yhteisöllisyyden kokemuksia muiden sateenkaarevien kanssa. Verkostakin näitä yhteisöjä voi löytää. Kertomisen ihmisille joiden voi olettaa suhtautuvan positiivisesti — tai vähintäänkin neutraalisti — voi ottaa eräänlaisena kuivaharjoitteluna. Kaapista tuleminen on aina prosessi: se ei ole kerralla ohi. Sen saa tehdä monta kertaa, ja monille eri ihmisille.

Siihen kyllä tottuu, ja se arkipäiväistyy vähitellen.

Vielä mitä siihen kumppanin löytymiseen tulee: sellaisen löytymistä edistää kun ihmiset tietää mistä sukupuolesta olet kiinnostunut.

Kysymykseen vastasi Petteri K.

Hurman toimittaja tapasi feministi Maryan Abdulkarimin

Maryan Abdulkarim on sanojensa mukaan musta feministi ja yleissäätäjä. Käyntikortissaan hän esittelee itsensä yhdenvertaisuuskonsultiksi.

Maryan Abdulkarim on sanojensa mukaan musta feministi ja yleissäätäjä. Käyntikortissaan hän esittelee itsensä yhdenvertaisuuskonsultiksi. Abdulkarim on muun muassa Naisasialiitto Unionin varapuheenjohtaja. Hän on myös yksi vielä kannattajakortteja keräävän Feministisen puolueen perustajista. Abdulkarim toimi vierailevana päätoimittajana Image-lehden viime kesäkuun numerossa. Hän on myös ollut tekemässä Atlas Saarikosken kanssa jo päättynyttä Abdulkarim & Saarikoski –keskusteluohjelmaa Radio Helsingin taajuuksilla. Podcastit ovat yhä kuunneltavissa netissä.

Mitä feminismi ja tasa-arvo merkitsee sulle?

Intersektionaalinen feminismi tai mun musta feminismi on työkalu, jolla pystyn käsittelemään yhteiskunnallisia kysymyksiä. Se on ollut mulle mielettömän iso apu silloin kun oon pähkäillyt, että mussa on jotain vialla: mä oon liian äänekäs, liian musta, liian sitä tai tätä. Tuntuu etten vaan sopinut siihen tiettyyn muottiin, mihin ihmiset halusi mut laittaa. Mustan feminismin löytäminen oli mielettömän vapauttavaa, koska silloin vasta ymmärsin, ettei vika ole minussa itsessäni vaan yhteiskunnassa ja normeissa, jotka pyrkii määrittelemään että vain tällainen on tavallinen. Oon voinut kääntää kriittisen katseen pois itsestä ja itseni jatkuvasta muiden tarpeisiin muokkaamisesta. Sen oivaltaminen on ollut mulle iso asia.

Mitä asioita tai aiheita haluat nostaa esiin seksuaalioikeuksista puhuttaessa?

Toivoisin että meillä olisi yhä enemmän lähestymistapoja ihmisen keholliseen itsemääräämisoikeuteen. Se lähtee jo varhaiskasvatuksesta, siitä, miten me kerrotaan lapsille heidän omista kehoistaan, heidän suhteestaan siihen. Se voisi olla sellainen lempeä tapa opettaa itsensä arvostamista riippumatta siitä, mihin sukupuoleen lapsi syntyy. Nuorena kuulin tosi paljon sitä, miten tyttöjen kuuluu varoa, miten pitää pukeutua ja missä tiloissa saa olla ja missä ei. Toivoisin että se jäisi jo historiaan. Toivon että me voidaan sanoa kaikille, että ethän loukkaa toisen koskemattomuutta, että vastuutetaan tekijöitä, eikä potentiaalisia uhreja. Ja ettei ylipäänsä luotaisi potentiaalisia uhreja, vaan fokus olisi siinä, että kunnioitetaan toisia ihmisiä, ja että jo lapset oppii ettei toisen kehoon kosketa ilman lupaa. Tätä ajatusta voisi juurruttaa eri yhteiskunnan tasoille.

Vaikka Suomessa ollaan käyty tasa-arvokeskustelua jo pitkään, keskustelu junnaa edelleen tasolla, jossa raiskauksen jälkeen halutaan tietää mitä uhrilla oli päällä, mitä uhri oli sanonut tai missä hän oli liikkunut. Ne eivät ole relevantteja kysymyksiä. En halua enää lukea lehdistä, että miten uhri oli pukeutunut, missä mielentilassa hän oli ja oliko alkoholilla osuutta. Jos joku loukkaa toisen koskemattomuutta, meidän pitää pystyä nostamaan esiin, ettei se ole okei.

Mitä tulee transihmisten oikeuksiin Suomessa, en ole koskaan ymmärtänyt pakkosterilisaatiokysymystä. En ymmärrä minkä takia meillä on tarve kontrolloida lainsäädännöllä henkilöitä joiden kokemus omasta sukupuolestaan poikkeaa siitä miten hänet nähdään julkisessa tilassa. Että älä vaan lisäänny, koska me ei tiedetä, että oletko isä vai äiti. En oikein ymmärrä mikä siinä olisi niin vaarallista, että vaikka mies synnyttää. Mun on tosi vaikea ymmärtää, miksi ihmisillä on niin vahva tahto kontrolloida toisia. Saattaa myös olla niinkin yksinkertaista, että ei vaan ymmärretä. Jos ei ymmärrä jotain, pitää kysyä. Ei luoda lainsäädäntöä, joka luo tiukan lokeron, johon se keho sitten mahtuu.

Minkälaista seksuaalikasvatusta sait nuorena ja miten koit sen?

Muistan että viidennellä luokalla meidät jaettiin poikiin ja tyttöihin, ja opettaja piti meille erikseen oppituntia kuukautisista ja seksuaalisuuteen liityvistä kysymyksistä. Yläasteella meillä oli bilsan luokassa opettajan pöydällä sellainen puukässän töissä tehty todella iso puinen penis, johon rullattiin kortsuja. Tollasia juttuja muistan, mutten mitään laajempaa eettistä keskustelua seksuaalisuudesta, seksuaalioikeuksista tai koskemattomuudesta. Voi olla että niistä on puhuttu, muttei niin että mulla olisi jäänyt mieleen.

Minkälaisia käsityksiä seksuaalisuudesta tai sukupuolesta on sun omassa muslimiyhteisössä? Kuinka esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin suhtaudutaan?

Toi on tosi laaja kysymys. Mulla ei oo semmosta muslimiyhteisöä johon lukisin itseni. Meillä ei ole Suomessa keskushallintoa tai tiettyä yhteisöä, vaan paljon yksilöitä, joista suurin osa on hyvinkin maallistuneita. Islamin suhde näihin asioihin riippuu vähän siitä, mitä islamin tulkintaa seuraa. Sanoisin että aika vähän puhutaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä islam-tulokulmalla. Muissa konteksteissa osana tätä yhteiskuntaa ihmiset voi käydä erilaisia keskusteluja, mutta hengellisellä tason luulen että Suomessa islam ja muslimien uskon harjoittaminen keskittyy tosi paljon tiettyihin elementteihin ja itse siihen hengellisyyteen, jolloin tällaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä käydään paljon vähemmän. Koska islam on Suomessa vähemmistöuskonto, keskiöön nousee ihmisten huoli ja hätä siitä, säilyykö meidän tapa palvoa Jumalaa ja pyhittää ykseys Jumalalle. Luulen että aika moni löytää tiettyjä yhtymäkohtia muslimien vainoon 1400 vuotta sitten ja siihen mitä tänä päivänä tapahtuu, kun on islamofobiaa ympäri Eurooppaa ja muslimien tilaa kavennetaan.

Tuntuu siltä, että on tosi radikaalia olla avoimesti muslimi suomalaisessa yhteiskunnassa tai Euroopassa. Ja kun muslimit Suomessa ei käytä sillä tavalla valtaa, että pitäisi erikseen ilmasta mitä mieltä ollaan jostakin kysymyksestä, niin siksikään muita vähemmistöjä koskevat kysymykset ei ehkä saa niin paljon tilaa ja huomiota. Moni ehkä ajattelee, että koska elämme yhteiskunnassa jossa on tietyt periaatteet ja tietyt perusoikeudet, niin se ei sitten ikään kuin ole heidän vastuulla.

Viime vuonna kun on tullut turvapaikanhakijoita, on vastaanottokeskuksissa ymmärtääkseni sen myötä noussut esille muslimit tai muslimimaista tulevat ihmiset, joilla on itsellään seksuaali- ja sukupuolivähemmistötaustaa. Että miten he asettuvat tänne ja miten heille tehdään tilaa vastaanottokeskuksiin, jotka voivat olla välillä tosi pieniä, ahtaita tiloja, joissa on jo aika paljon jännitteitä. Että miten siinä tilanteessa varmistaa, että sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluva henkilö saa Suomessa olla sitä mitä hän on. Ihmiset jotka on täällä päässä vastaanottamassa tulijoita usein ajattelevat että totta kai muslimimaista tulevat on heteroita. Siihen liittyy varmaan myös suomalaisessa yhteiskunnassa edelleen vallitseva heteronormi, jonka kautta tarkastellaan. Siinä on tehty nyt jonkun verran työtä ja yritetty laajentaa tätä ymmärrystä, että myös arabimies voi olla homo tai Irakista tänne saapuva turvapaikanhakija voi olla transsukupuolinen.

Välillä olen kuullut myös aika hurjia tarinoita siitä miten ihmiset joutuu turvapaikkakuulusteluissa menemään aika yksityiskohtiin omasta identiteetistään, jotta viranomaiset uskovat heitä. Tuntuu todella kuumottavalta että etnisen taustan vuoksi kyseenalaistetaan, koska on niin vahva oletus siitä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt on yleensä valkoisia kehoja.

Teksti: Ulriika H, Kuva: Noora G G.

Hurma ottaa kantaa lapsiavioliittoihin Suomessa ja maailmalla

Hurma ottaa kantaa lapsiavioliittoihin Suomessa ja maailmalla! Hurman toimitus vaatii Suomea muuttamaan avioliittolakia niin, että alle 18-vuotiaiden avioliittoja ei sallita missään yhteydessä. Hurman toimitus toivoo, että Suomi painottaisi lapsiavioliittojen ehkäisyä myös kehitysyhteistyössään. Lue miksi:

Hurman toimitus vaatii Suomea muuttamaan avioliittolakia niin, että alle 18-vuotiaiden avioliittoja ei sallita missään yhteydessä. Lapsiavioliitot on suuri ongelma ja ihmisoikeusrikkomus maailmassa. YK:n ihmisoikeuskomissio suositteli jo vuonna 2014, että kaikki maat säätäisivät ehdottomaksi avioliiton alaikärajaksi 18 vuotta. Hurman toimitus toivoo, että Suomi painottaisi lapsiavioliittojen ehkäisyä myös kehitysyhteistyössään.

Lapsiavioliitolla tarkoitetaan avioliittoa, jossa toinen osapuoli on alle 18-vuotias. Maailmassa naitetaan joka päivä yli 39 000 tyttöä lapsiavioliittoon. Lisäksi noin 90 prosenttia teiniraskauksista tapahtuu juuri lapsiavioliitoissa.

Hurman nuorten toimituksen kannanotto:

1. Suomen avioliittolaista on poistettava mahdollisuus erityisistä syistä antaa lupa alle 18-vuotiaalle avioliiton solmimiseen. Lapsen oikeuksien ja edun näkökulmasta on kyseenalaista, että lapset voivat solmia avioliiton. Menettely on käytännössä kirjallista, eikä näin ollen avioliitto-oikeutta hakevaa lasta haastatella tai kuulla.

2. Suomen kehitysyhteistyössä on kiinnitettävä erityistä huomiota alle 18-vuotiaiden avioliittojen ehkäisemiseen.

Vaikka useimmat maat ovat sitoutuneet lapsiavioliittojen lopettamiseksi, naitetaan joka kolmas lapsi kehitysmaissa ennen 18 vuoden ikää. Joka yhdeksäs naitettu tyttö on alle 15-vuotias. Suurin osa naitetuista tytöistä tulee köyhästä perheestä, ovat heikosti koulutettuja tai asuvat maaseudulla. Pääsyyt lapsiavioliittojen solmimiseen ovat äärimmäinen köyhyys ja sukupuolten välinen epätasa-arvo.

Lapsiavioliitolla on useita kauaskantoisia ja negatiivisia vaikutuksia tytön elämään: se heikentää nuoren terveyttä ja hyvinvointia ja on este koulunkäynnille. Lapsiavioliitto on yhteydessä aikaiseen lasten saantiin, mikä taas on riski nuorelle, jonka keho ei ole vielä valmis synnytykseen. Koulu keskeytyy, kun talouteen syntyy lapsi. Äidin on pakko jäädä kotiin tekemään kotitöitä ja hoitamaan lapsia. Lapsiavioliitto rikkookin yksilön seksuaalioikeuksia: se evää nuorelta oikeuden päättää omasta kehostaan, avioliitostaan ja tulevaisuudestaan.

Suojaikäraja – mitä se tarkoittaa?

Suojaikäraja on käsite, joka usein ymmärretään väärin – joskus ihan tarkoituksellisesti. Moni käsittää suojaikärajan estävän alle 16-vuotiaiden seksielämän kokonaan. Hurma selvitti, mistä suojaikärajassa on oikeasti kyse.

Väestöliitolla toiminut lääkäri, Miila Halonen, tarkoittaako suojaikäraja, ettei alle 16-vuotias saa harrastaa seksiä?

Ei, sitä se ei tarkoita. Mikään ei estä kahta alle 16-vuotiasta harrastamasta seksiä keskenään, jos molemmat sitä haluavat, eikä seksiin liity painostamista, hyväksikäyttöä tai pakottamista. Yli ja alle 16-vuotiaat voivat myös harrastaa seksiä keskenään, jos ikäero ei ole montaa vuotta ja henkiseltä sekä ruumiilliselta kehitykseltään nuoret ovat samalla tasolla.

Mikä on suojaikärajan tarkoitus? Olla haitaksi ja häiriöksi nuorille?

Ei, vaan juuri päinvastoin. Lainlaatijat pyrkivät suojaikärajalla suojaamaan nuorta seksuaaliselta hyväksikäytöltä ja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaamiselta. Siis, että nuori ei joutuisi tilanteeseen, jossa huomattavasti vanhempi toinen nuori tai aikuinen harrastaisi seksiä alle 16-vuotiaan kanssa.

Miten ikäraja voi suojata ketään hyväksikäytöltä?

Ikärajan tavoite on, että nuori päättäisi seksin harrastamisesta tasavertaisessa suhteessa kumppaninsa kanssa. Jos ikäero on suuri, kuten vaikka 15-vuotiaana ja 30-vuotiaan suhteessa, herää kyllä iso huoli, millaisin tarkoitusperin suhteessa ollaan ja voivatko molemmat tasavertaisesti vaikuttaa suhteen kulkuun ja siinä tapahtuviin asioihin. Aikuisen ja nuoret maailmat ovat monesti kuitenkin aika erilaiset ja he ovat psyykkisesti hyvin eri kehitysvaiheissa. Tarkoitus on siis lain avulla tukea nuoren seksuaalioikeuksien toteutumista.

Kieltääkö suojaikäraja seurustelunkin, vai ainoastaan seksin?

Seurustella saa, vaikka kumppaneista toinen olisi aikuinen ja toinen alle 16-vuotta. Mutta seksuaalisia tekoja, kuten suutelua, sukupuolielinten hyväilyä, suuseksiä tai yhdyntää ei saa kuulua seurustelusuhteeseen tällaisessa tilanteessa.

Näillä säännöksillä ei ole tarkoitus puuttua nuorten seurusteluun tai asettaa tarkkoja rajoja sille, mikä on oikea ikä aloittaa seurustelu tai seksielämä.

Mikä sitten on 18 vuoden suojaikäraja?              

Se ikäraja varmistaa, että kaikki alaikäiset suojataan vanhempien, opettajien, valmentajien tai muiden auktoriteettien tekemiltä seksuaalisilta teoilta.

Eli opettaja ei saa harrastaa alle 18-vuotiaan oppilaan kanssa seksiä?

Juuri niin. Sellainen suhde nuoren kanssa ei olisi tasavertainen. Nuori saattaisi suostua seksiin pelkästä halusta miellyttää tai kokisi tekojen vastustamisen vaikeana, kun kyse olisi tutusta opettajajasta.

Miltä syrjintä tuntuu?

Syrjintä pysäyttää. Se lamauttaa ja rajoittaa normaalia elämää. 17.5. vietetään kansainvälistä homo- ja transfobian vastaista päivää (IDAHOT; International Day Against Homophobia and Transphobia), jolloin tuodaan esille seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamaa syrjintää ja kamppailua sitä vastaan.

Sydän hakkaa, kädet hikoavat, uni ei tule. Kaikki tuntuu olevan mustaa. Henkeä ahdistaa. Huomista ei näe, liekö edes olemassa. Sinut pitäisi tappaa, hakata, hiljentää. Tulla “juttelemaan” kotiovelle, bileissä, koulussa, töissä. Nurkan takana, kaupassa, kadunkulmassa. Olet virhe, paha, syntinen, tiesi uppiniskaisesti valinnut. Mikset vain voisi jo muuttua. Et saisi näkyä, puhua, hengittää, rakastaa. Et saisi olla olemassa.

Mietit, mitä uskallat pukea päälle. Jos laitat liehuvan villatakin, kyseenalaistetaanko ihmisarvosi? Tuijotetaanko sinua, huudellaanko sinulle, muuttuuko ilmapiiri jäätäväksi kun astut huoneeseen? Mitä vastaat, kun joku kysyy, millainen asu sinulla oli rippijuhlissasi? Uskallatko puhua itsestäsi, kumppanistasi, parisuhteestasi, elämästäsi? Uskallatko jakaa kokemuksiasi tai muistojasi? Että pidit pienenä barbeilla leikkimisestä, tai että halusit olla aina leikeissä äiti, tai että halusit pussata naapurin Kuismaa? Tuhahtaako kaukainen sukulainen nähdessäsi sinut sukujuhlissa? Uskallatko mennä vessaan, pukuhuoneeseen, rannalle, baariin? Kertooko joku sinulle, että joudut helvettiin? Että olet sairas, että sinunlaisesi pitäisi lukita laitokseen? Suunniteletko elämääsi sen mukaan, missä ja kenen seurassa sinun ei tarvitse keskittyä pelkäämiseen?

Kertooko rakkaasi siitä, kuinka hänelle taas oli lauottu loukkauksia nyyttäreissä? Soittaako äitisi ja mainitsee, että Lyydia-täti oli jälleen manannut siskonsa lapsen alimpaan helvettiin? Tuijotetaanko sinua ja kumppaniasi kadulla, kun kävelette käsi kädessä? Puristatko toisen kättä tiukemmin, kiertyykö käsivartesi toisen ympärille, kuiskaatko jotakin lohduttavaa, osoitatko lintua tai kukkaa tai kylttiä, jotta toinen ei huomaisi, jotta edes toinen voisi säästyä?

Miltä sinusta tuntuisi?

17.5. vietetään kansainvälistä homo- ja transfobian vastaista päivää (IDAHOT; International Day Against Homophobia and Transphobia), jolloin tuodaan esille seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamaa syrjintää ja kamppailua sitä vastaan. Suppeasta nimestään huolimatta päivänä keskitytään myös esimerkiksi biseksuaalisuuteen tai intersukupuolisuuteen liittyvään syrjintään.

Minkä pienen asian sinä voisit tänään tehdä, jotta maailma olisi turvallisempi paikka olla?

Teksti: Sakris K.

Kirjoittaja on kohdannut arjessaan syrjintää ja pelkää enemmän kuin tarvitsisi. Hän uskoo kuitenkin ihmisiin ja valoisaan, turvalliseen tulevaisuuteen.

#KnowItOwnIt -kampanja – haastattelussa Maaret Kallio

”Pelkkä banaani + kondomi ei riitä seksuaalikasvatukseksi”, sanoo bloggari, psykoterapeutti Maaret Kallio.

Maaret, tarvitaanko seksuaalikasvatusta enää tänä päivänä, eikö kaikki löydy netistä?

Tietoa löytyy runsaasti verkosta, mutta yhtä lailla löytyy väärää tietoa. Nykyajassa ei ole ongelmana tiedon puute, mutta asiallinen tieto voi kaiken muun rinnalla jäädä joskus jalkoihin. Yhteisen pohdinnan mahdollistavaa seksuaalikasvatusta tarvitaan aivan taatusti: Seksuaalikasvatus ei ole vain tiedon antamista tietävämmältä tietämättömämmälle, vaan ennen kaikkea yhdessä pohtimista, tunteiden tunnistamista, omien rajojen ihmettelyä ja mielihyvän ymmärtämistä.

Voiko nuori itse vaikuttaa seksuaalikasvatuksen sisältöihin?

Toivon sitä kovasti! Vaikka seksuaalisuudessa ja seksuaalikehityksessä on paljon yleistä ja kaikkia nuoria yhdistävääkin, siinä on myös henkilökohtainen ulottuvuus ja yksilöllisyys. Nuoren on tärkeää saada tilaa myös kysyä. Aina ei osata tarjota juuri oikealla tavalla kohdennettua tietoa, mutta hyvässä kontaktissa kysymyksille, vastauksille ja yhteiselle pohdinnalle on tilaa.

Millaisia ovat omat  muistosi koulun seksuaalikasvatuksesta?

Ala-asteella tytöt laitettiin eri ryhmään kuin pojat, kun puhuttiin kehon muuttumisesta, murrosiästä ja kuukautisten alkamisesta. Muistan kikatelleeni ystäväni kanssa niin kovasti, että jouduin ulos tunnilta. Istuin siis yhden tärkeimmistä tunneista luokan ulkopuolella, vaikka tiedolle olisi taatusti ollut tilausta. Olisi ollut hyvä tunnistaa lapsen tunteita: nämä ovat hämmentäviä, jännittäviä ja aika intiimejäkin asioita, joiden käsittely voi hihityttää.

Toiseksi muistan yläasteelta vain kondomiopetuksen. Ripeäotteinen kotitalousopettaja veti banaanin päälle kondomia, mikä herätti luonnollisesti vilkkaassa musiikkiluokassamme varsinaiset reaktiot! Vaikka asia oli hyvä ja siihen aikaan jopa edistyksellistä, olisi rinnalle kuitenkin tarvittu paljon muutakin. Monelle yläasteikäiselle olisi olennaisempaa työstää muitakin ulottuvuuksia kehoon, tunteisiin, seurusteluun ja ekaan kertaan liittyen, kuin kaventaa seksuaalikasvatus pelkäksi kondominlaitoksi.

Kuva: Anna D.

Kysy homolta

Kysymys:

Oonko homo jos olen kerran harrastanut seksiä pojan kanssa (oon itse poika), mutta tykkään kuitenkin tytöistä?

Petteri vastaa:

Seksuaalinen suuntautuminen on yllättävän vaikea (ja joskus tarpeeton) määritellä. Nyky-yhteiskunnassa sen on totuttu tarkoittavan seksuaalista ja romanttista suuntautumista, jotka molemmat kohdistuvat johonkin tiettyyn sukupuoleen. Useimmilla ihmisillä näin todennäköisesti onkin, mutta ei kaikilla. Jotkut ihastuvat samaa sukupuolta oleviin vaikka eivät ole heistä seksuaalisesti kiinnostuneita. Toiset harrastavat seksiä samaa sukupuolta olevien kanssa olematta romanttisesti kiinnostuneita.

Ihmisistä jotka eivät koe sijoittuvansa suoraan homon tai biseksuaalin lokeroon, vaikka saattavat harrastaa seksiä toisen samaa sukupuolta olevan kanssa, voidaan käyttää joskus termejä bi-curious tai heteroflexible.

Vähemmistöidentiteetti voi monista tuntua vapauttavalta. Varsin usein kuulee jonkun sanovan että sanojen — vaikkapa homoseksuaalisuuden — löytäminen ikään kuin asettaa kokemuksen itsestä valoon. Toisaalta varsinkin nuoruudessa voidaan lokeroida itseä ja muita vähän liiankin innokkaasti. Seksuaalisuus ei välttämättä ole asia joka aina ja ikuisesti pysyy täysin samanlaisena. Jokaisella täytyy olla oikeus itse määritellä itsensä, oli se identiteetti sitten mikä hyvänsä ja kuinka pitkään tahansa. Tärkeintä joka tapauksessa on se että tekee niin kuin itsestä tuntuu hyvältä.

Jos pitää toisista pojista niin sitten se vain on niin. Se mitä se tarkoittaa omalle identiteetille on kysymys johon täytyy vastata itse, eikä sitä tarvitse tehdä juuri nyt. Kokeileminen on aivan luonnollinen osa nuoruutta, mutta se täytyy tehdä yhteisymmärryksessä, ja turvallisesti.

Kysymykseen vastasi Petteri K.

Vaikka läpi harmaan kiven

Pakistanilainen Sadaf Ilyas, jatkaa sinnikästä taisteluaan naisten oikeuksien puolesta, vaikka on joutunut jättämään sen vuoksi taakseen kaiken.

Sadaf ei koskaan ajatellut, että päätyisi Suomeen. Täällä hän kuitenkin on – paikassa, jonka vastaanotto tuntui iholla kylmältä mutta rinnassa lämpimältä. Oma paikka vieraassa maassa on alkanut löytyä pikku hiljaa.

– Täällä koen, että voin vihdoin toteuttaa unelmani.

Sadaf saapui Suomeen neljä kuukautta sitten Venäjän kautta. Hän sai turvapaikan lähes välittömästi ja asuu toistaiseksi Hyvinkään vastaanottokeskuksessa. Lähtöä edeltävä elämä oli kuitenkin kaikkea muuta kuin helppoa.

Oman hengen uhalla

Tilanne omassa kotikylässä Pakistanissa oli vähitellen kehittynyt sellaiseksi, että lähteminen oli ainoa vaihtoehto. Nuorta naista vainottiin, koska hän uskalsi puuttua naisiin kohdistuviin vääryyksiin ja vaatia heille samoja oikeuksia kuin miehille.

– Kulttuurissani naisia kohdellaan kuin eläimiä. He kelpaavat vain seksiin ja ruoanlaittoon.

Sadaf ei suostunut sopeutumaan kotikylässä vallitsevaan arvomaailmaan. Hän oli ihmetellyt pienestä asti, miksi poikia suositaan ja miksi tytöt eivät saa samanlaista kohtelua. Kun kylään syntyi poika, sitä juhlittiin, mutta tytön syntyessä ihmiset surkuttelivat.

– Ihmiset eivät ymmärrä, että ilman naisia miehiä ei edes olisi olemassa! Naiset ovat aivan yhtä arvokas osa maailmaa. Heillä täytyy olla sama vapaus päättää elämästään kuin miehilläkin.

”En puolusta naisten oikeuksia, puolustan ihmisoikeuksia”

Sadaf halusi muuttaa naisia syrjiviä asenteita ja päätti kouluttautua sosiaalityöntekijäksi. Hän pääsi töihin kotiseudullaan toimivaan kansalaisjärjestöön, joka pyrkii edistämään tyttöjen kouluttautumista. Järjestö kohtasi kuitenkin jatkuvasti vaikeuksia ja sen työntekijöitä uhkailtiin.

– Olen valvonut monena yönä ja pelännyt. Ihmiset ajattelevat, että olen huono esimerkki muille tytöille, koska vaadin heille yhtäläisiä oikeuksia. Vastustajien viha on saanut minut jopa epäilemään itseäni. Teenkö varmasti oikein?

Avioliittojärjestelyt 12-vuotiaan tytön ja 22-vuotiaan miehen välillä olivat Sadafille viimeinen tikki. Hän vastusti liittoa avoimesti ja onnistui lopulta estämään sen. Tapauksen jälkeen Sadaf alkoi kuitenkin saamaan yhä enemmän uhkailuja, eikä hän kokenut olevansa enää turvassa.

– Olin naisena asettunut miesten sanaa vastaan, ja se on kulttuurissamme ehdottoman kiellettyä.

Sadaf joutui tekemään vaikean päätöksen. Hän hyvästeli perheensä, vanhemmat ja kaksi nuorempaa sisarusta. Siitä alkoi Sadafin pitkä matka Suomeen.

Uusi ystävä valaa uskoa tulevaan

Yöt vastaanottokeskuksessa tuntuivat aluksi pitkiltä. Sadaf alkoi jutella yövartijan kanssa, ja heistä tuli pian hyvät ystävät.

– Hänen ansiostaan uskallan taas puhua ja jatkaa työtäni. Hän on rohkaissut minua paljon ja vannottaa aina, että minun täytyy jatkaa niiden tyttöjen vuoksi, jotka kärsivät tälläkin hetkellä.

Suomessa Sadaf on tavannut naisten oikeuksien parissa työskenteleviä järjestöjä ja päättäjiä. Haaveissa on perustaa tytöille tarkoitettu koulu Pakistaniin.

– Aion jatkaa niin kauan, kunnes ihmisten asenteet naisia kohtaan muuttuvat. Aina löytyy ihmisiä, jotka kritisoivat, mutta niin kauan kun uskoo itseensä ja asiaansa, voi pystyä mihin vain!

Teksti ja kuva: Elina K.

Sukupuolensa korjannut Milo: Elämässä löytyy aina ihmisiä, jotka hyväksyvät sut sellaisena kuin olet

”Lapsena ihmettelin, miksi piti olla mekko päällä juhlissa tai miksi veli sai leikata hiukset lyhyeksi mutta minä en saanut. Se oli silloin hämmentävää, kun en vielä tiennyt, mitä transsukupuolisuus on.”

Milo Savolainen, 17, syntyi tyttönä, mutta tiesi aina olevansa poika.

– Lapsena ihmettelin, miksi piti olla mekko päällä juhlissa tai miksi veli sai leikata hiukset lyhyeksi mutta minä en saanut. Se oli silloin hämmentävää, kun en vielä tiennyt, mitä transsukupuolisuus on.

Milo kuvitteli itsensä pitkään muu-sukupuoliseksi, kunnes viime kesänä Prometheus-leirillä kaikki kirkastui. Leirillä oli vierailija puhumassa Setasta, joka kertoi transsukupuolisuudesta.

– Silloin tajusin, että en ole ainoa tällainen ihminen. Joku muukin tuntee samalla tavalla.

Leirin jälkeen Milo alkoi pikkuhiljaa tulla kaapista ulos. Hän päätti varata ajan lääkärille ja sai lähetteen transpolille.

Pala palalta omaksi itseksi

Transpolilla Milo sai kertoa avoimesti mitä tunsi. Milolle varattiin oma hoitaja ja lääkäri, joiden kanssa hän aloittaisi hoitokeskustelut. Vuoden kestävien hoitokeskustelujen jälkeen Milo saisi lääkärin diagnoosin sukupuolestaan, jonka jälkeen hormonihoidot voidaan aloittaa. Ennen hoitokeskustelujen aloittamista piti kuitenkin tulla kaapista myös vanhemmille, sillä Milo oli alaikäinen. Milo oli kaverinsa luona yökylässä, ja päätti lähettää vanhemmille viestit WhatsAppissa.

– Isä ei ensin vastannut pariin päivään mitään. Sitten sieltä tuli viesti: ”Kaikki saa olla sellaisia kun haluaa”.

Milon äiti oli aavistanut jo aiemmin ja oli asian kanssa sujut. Tällä hetkellä Milo käy kerran kahdessa viikossa hoitokeskusteluissa, joissa käydään läpi hänen sukupuolikokemuksiaan. Diagnoosin Milo saa aikaisintaan kesän jälkeen. Sen jälkeen aloitetaan läpi elämän kestävät hormonihoidot.

Voitko kutsua mua tästä lähtien Miloksi

Entinen tyttömäinen nimi ei ollut koskaan tuntunut omalta, ja Miloa kutsuttiinkin ennen ”Jassuksi” koska se kuulosti poikamaisemmalta. Kaapista tulon myötä Milo päätti pyytää kavereiltaan, että he kutsuisivat häntä uudella nimellä.

– Kaverit ovat oppineet uuden nimen ajan kanssa. Ne ihmiset, jotka oikeasti haluavat olla sun kanssa tekemisissä ja arvostavat sua, vaihtavat kyllä näkemyksensä ja auttavat sua eteenpäin.

Jos jotakuta ihmetyttää Milon nimi tai ulkonäkö, hän selittää asian mielellään kyseiselle henkilölle suoraan.

– Esimerkiksi yksi mun kavereista sanoi kerran, että hänen isosiskoaan saattaa hämmentää se ”kun ensin sulla on rinnat, mutta sitten laitat binderin päälle ja yhtäkkiä sulla ei ookaan rintoja”. Pyysin kaveriani antamaan siskon numeron, ja selitin asian hänelle viestillä. Sisko ymmärsi, eikä asia ole enää sen jälkeen ihmetyttänyt häntä.

Epäselvyydet ja ennakkoluulot hälvenevät parhaiten avoimesti keskustelemalla. Milo kertoo vastaavansa kysymyksiin aina kun niitä hänelle esitetään, mutta ei myöskään tuputa omia näkemyksiään.

– En avaudu kaikille vastaantuleville, mutta selitän asian heti jos jotakuta hämmentää. Tämä ei ole kovin yleistä loppujen lopuksi, joten ymmärrän jos ihmisiä ihmetyttää.

Vihakommentit satuttavat

Kaikki eivät ole kuitenkaan suhtautuneet hyvin, ja usein joku käyttäytyy loukkaavasti.

– Monet ovat sanoneet, että jos sä oot kerran syntynyt tohon nimeen tai sukupuoleen, niin sun täytyy elää sen mukaisesti. Mutta niitä ihmisiä ei tarvitse jaksaa elämässä.

Milo haluaakin rohkaista muita nuoria, jotka taistelevat samojen asioiden kanssa.

– Ei kannata välittää vihakommenteista. Vaikka voi aluksi tuntua vaikealta luopua joistain ihmisistä, niin kyllä elämässä löytyy aina muita, jotka hyväksyvät sut juuri sellaisena kuin olet.

Vertaistukea ja samanhenkisiä ihmisiä voi löytää myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen Facebook-ryhmistä. Lisäksi Transtukipiste järjestää tapaamisia sateenkaarinuorille. Valokuvauskouluun keväällä hakeva Milo onkin löytänyt useita uusia ystäviä transsukupuolisille tarkoitetun Facebook-ryhmän kautta. Hän kokoaa heistä parhaillaan kuvakollaasia koulun ennakkotehtävää varten.

Täyttä laukkaa eteenpäin

Tulevaisuudessa siintää haave ammattivalokuvaajan urasta. Valokuvaamisen lisäksi Milo viettää paljon aikaa rakkaan ratsastusharrastuksensa parissa. Hevoset antavat voimaa ja auttavat jaksamaan.

– Vaikeina hetkinä ajattelen ihmisiä, jotka ovat käyneet saman läpi. Silloin tajuan, että pääsen tästä eteenpäin ja että elämä ei lopu tähän. Joku kaunis päivä saan vielä olla oma itseni.

Suomessa sukupuolenkorjausprosessiin hakeutuu vuosittain noin 200 henkilöä. Euroopassa elää arviolta 1,5 miljoonaa ihmistä, jotka eivät koe heille syntymässä määriteltyä sukupuolta oikeaksi. (Amnesty)

Teksti: Elina K, Kuva: Pauliina M.

Mira Luoti: Nuorena pitää oppia sanomaan ei

Hurma istui alas superlahjakkaan naisen kanssa ja selvitti millaisia ajatuksia Miralla on rasismista, seksuaalikasvatuksesta ja tulevaisuudesta.

Mira Luoti on laulaja ja musiikintekijä, jonka lempiväri on musta, kolme suurinta idolia vaihtelee elmäntilanteen mukaan, hän pitää arjen sankareista ja niistä tärkein hänelle on oma äiti.

Lempiruoka on kasvissosekeitto, ja hän kuvailee itseään innostuneeksi, pohdiskelevaksi ja eteenpäinmeneväksi tosikoksi. Autiolle saarelle hän ottaisi mukaan musaa, unelmien matkustuskohde olisi Intia, lapsuuden urahaave taas kokki. Hän rentoutuu käveylenkein, kuuntelemalla musiikkia sekä käymällä teatterissa ja museoissa, Suomessa parasta on mämmi.

Mira Luodin mielestä seksikkyys on säihkettä mutta omat rajat pitää tietää.

–  Kouluaikoina olisin kaivannut reippaampaa seksuaalikasvatusta, sillä kotona saatu tieto riippuu jokaisen vanhemmista ja ihmiset kehittyvät eri tahtiin. Itselläkin kuukautisten alkaminen tuli täytenä yllätyksenä. Seksuaalisuuden ei tarvitsisi olla jännittävä puheenaihe, sanoo artisti Mira Luoti.

PMMP:stä tutuksi tullut Mira aloittelee parhaillaan soolouraansa. Musiikin lisäksi tärkeää laulajalle on tärkeissä asioissa vaikuttaminen – hän on ollut mukana muun muassa Amnestyn ja Greenpeacen kampanjoissa. Erityisen tärkeänä Mira pitää nuorten tietoisuuden lisäämistä.

– Omat rajat on hyvä oppia tuntemaan ja tiedostamaan. Vaikka kuinka heruttaisi ja pyytäisi huomiota, täytyy jokaisella olla oikeus muuttaa mieltään ja sanoa ei, Mira tiivistää.

Avun pyytämiselle matalampi kynnys

Mira on törmännyt vuosien varrella nuoriin, jotka ovat kokeneet vääryyttä tai loukkauksia, mutta sulkevat häpeän sisäänsä.

–  Esimerkiksi raiskauksien uhrit kokevat usein syyllisyyttä tapahtuneesta. Heitä saatetaan myös syyllistää, kun he kertovat asiasta.

Mira valaa toivoa uhreille ja kannustaa hakemaan apua.

–  Siinä tilanteessa ei saisi sulkeutua – silloin voi puhua, kirjoittaa, hakea vertaistukea, mennä ammattilaisen luo. Kyllä sinua ymmärretään, et ole yksin.

Arkielämässäkin kaikilla on oikeus näkyä juuri sellaisena kuin on.

 –  Näkyvyyteen kuuluu se, että saa pukeutua miten haluaa. Saa meikata tai olla meikkaamatta. Puhua tai olla puhumatta. Pääasia on se, että se tuntuu itsestä hyvältä. Seksikkyys on loppujen lopuksi itsevarmuutta ja sitä, että näkee toisessa säihkettä.

Rasismi ahdistaa

Miran mielestä asiat ovat Suomessa suhteellisen hyvin, mutta rasismin nousu mietityttää.

 –  Siinä olisi haasteen paikka: voisiko asian eteen tehdä jotain paremmin tai enemmän?

Kansainvälisesti isoja huolenaiheita ovat naisten oikeudet ja terrorismi.

  –  Nämä ovat tietysti monimutkaisia juttuja. Joten ehkä arkisin asia, johon haluaisin vaikuttaa on ylenpalttinen lihansyöminen. Sitä voisivat kaikki omalla tahollaan vähentää. Itse olen ollut kasvissyöjä 4-vuotiaasta lähtien, Mira kertoo.

Suuntana keikkalavat

Alunperin Mira halusi kokiksi, joksi hän valmistuikin aikoinaan. Kokkihommat jäivät, kun Mira alkoi keskittymään musiikkiin. PMMP aloitti vuonna 2002 ja lopetti 2013. Nyt kuluvana keväänä Miralta on julkaistu kaksi sinkkua ja ensimmäinen soolokeikka on huhtikuun alussa.

– Materiaalia oli sen verran paljon, että sooloura tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Tämä on mielenkiintoinen matka itseen. Kaikki on jännittävää – mua kutkuttaa tämä kasvuvaihe, Mira pohtii.

Teksti: Pia-Leena H, Kuva:Sony Music.

Sandhja: Äitini oli paras opettajani

Säihkyvä Sandhja, hurmasi raadin Uuden musiikin kilpailussa ja edustaa Suomea Tukholmassa toukokuussa järjestettävissä euroviisuissa. Vaikka nuorta tähteä viedään nyt joka suuntaan, HURMA sai tilaisuuden esittää muutaman kysymyksen upeaääniselle laulajalle.

Kuvaile itseäsi kolmella sanalla?

Olen välitön, empaattinen ja nauravainen! 🙂

Minkälaisia ihmisiä arvostat?

Arvostan rehellisiä, lämpimiä ja kilttejä ihmisiä. Tässä maailmassa vallitsee kovat arvot, mutta kuten Lieminen asian saman nimisessä biisissään ilmaisi, olen pehmeiden arvojen vaalija. Mielestäni ei ole heikkoutta näyttää herkkyyttään.

Seksuaalioikeuksien mukaan nuorilla on oikeus hyvään seksuaalikasvatukseen. Saitko sinä koulusta tai muualta tarpeeksi tietoa seksuaalisuudesta?

Sain koulusta mielestäni hyvin tietoa seksuaalikasvatuksesta, mutta äitini oli paras opettajani. Hänen kanssaan mikään aihe ei ollut tabu ja keskustelu oli avointa. Toivoisin, että kaikki nuoret voisivat keskustella vanhempiensa kanssa omista seksuaalisuuteen liittyvistä kysymyksistä, huolista ja peloista.

Kaikilla on oikeus olla näkyvä sellaisena kun on. Onko sinua koskaan kiusattu johonkin ulkonäköön liittyvästä syystä?

Kuten useimpia lapsia, minua on joskus kiusattu milloin mistäkin, kuten ihonväristäni ja länkäsääristäni, mutta tärkeintä on ollut kotipuolen tuki, joka on tärkeä osa itsetunnon kohottamisessa. Kun kotona on olo, että on hyväksytty ja riittävä juuri sellaisena kuin on, niin kiusaamiset ei vaikuta niin voimakkaasti lapsen itsetuntoon.

Miten juhlisit Euroviisuvoittoa?

Jos voitan Euroviisut, niin juhlin niitä hyvien ystävieni ja perheeni seurassa ihan missä vaan, koska tärkeintä on ihmiset. Ilman heitä voitto ei tuntuisi miltään. Juhlistaisimme saavutusta tanssilla ja riemulla aamuun asti.

Kuva: Sony Music/Kai Kuusisto.

Hurma vaikuttaa!

Lennätimme nuoren vaikuttajamme, Jaana Tiirin, 19, Brysseliin ajamaan seksuaalioikeuksia. Miten Jaana selviytyi EU-virkamiesten kaupungissa?

Jaana, mihin tilaisuuteen osallistuit?

Osallistuin Kansainvälisen perhesuunnitteluliiton eli IPPF:n nuorisoverkoston vuosittaiseen kokoukseen. IPPF on maailmanlaajuinen seksuaali-, lisääntymisoikeus ja –terveysjärjestö, jolla on nuorisoverkosto nimeltään YSAFE (Youth Sexual Awareness For Europe). YSAFE järjestää vuosittain kokoontumisen, johon kutsutaan nuori edustaja kustakin jäsenjärjestöstä. Tällä kertaa se olin minä Väestöliitosta!

Mitä tilaisuudessa haluttiin saavuttaa?

Vuosikokouksella on paljon virallisia päämääriä: muun muassa uuden nuorisokomitean valinta ja uusien IPPF-tuulien kuunteleminen. Tärkeintä tapaamisessa on kuitenkin ihmiset: uudet verkostot, toimintatavat ja koko porukan läpi puhaltava huima inspiraatio! Käsittelimme koko viikonlopun erilaisia seksuaalioikeuksiin liittyviä aiheita aktiivisen kansalaisuuden ja nuorten osallisuuden kautta, ja sainkin ihan valtavasti uusia ideoita ja käytänteitä tuotavaksi Suomeen.

Miten pääsit mukaan?

Olen jo aikaisemmin toiminut aktiivisesti yhteistyössä Väestöliiton kanssa. Kansalaisvaikuttaminen ja seksuaalioikeuksien toteutuminen ovat hyvin lähellä sydäntäni, ja siksi olin hyvin otettu, kun Väestöliitto ehdotti minua edustajaksi vuosikokoukseen.

Miksi sinua kiinnostavat juuri seksuaalioikeudet?

Seksuaalisuus on asia, joka on osa meitä jokaista. Seksuaaliterveys ja –oikeudet ovat jokaisen oikeuksia, mutta varsinkin vähemmistöjen kohdalla ne eivät toteudu Suomessa tai muuallakaan maailmassa läheskään yhdenvertaisesti. Koen tämän epäoikeudenmukaisuuden vääryydeksi ja haluan taistella paremman ja yhdenvertaisemman maailman puolesta.

Tilaisuudessa parasta oli?

Upeat ihmiset. On mielettömän avartavaa keskustella seksuaalioikeuksista muun muassa israelilaisen ja kirgisialaisen nuoren kanssa. Upeaa oli myös jakaa toimivia vaikuttamistapoja muille, kuunnella ja ottaa opiksi toisten kokemuksista ja suunnitella yhdessä inspiroivassa yhteisössä.

Saitteko jotain konkreettista aikaiseksi?

Valitsimme uuden nuorisokomitean, joka koostuu aktiivisista ja osaavista nuorista ja joka hyvin aktiivisesti tulee ottamaan kantaa ja tuomaan nuorten ääntä esille IPPF:n Euroopan verkostossa ja Euroopassa laajemminkin. Myös monenlaisista yhteistyökuvioista neuvoteltiin viikonlopun aikana, jonka seurauksena suuri yhteistyöprojekti saattaa lähteä liikkeelle pohjoismaissa! Stay tuned…

Viestisi kaikille niille nuorille, jotka haluavat edistää nuorten seksuaalioikeuksia?

Maailma muuttuu, jos sitä muutetaan. Aktiivisella osallistumisella, periksiantamattomuudella ja nuorten omalla osaamisella on valtava vaikutus siihen, miten täällä toimitaan ja ajatellaan. Astu rohkeasti esiin ja ole oma itsesi, omilla intohimoillasi ja kiinnostuksen kohteillasi on merkitystä ja voimaa!

Kysymyksiin vastasi Jaana Tiiri, 19-vuotias vammais- ja seksuaalioikeusvaikuttaja.

Vilma Alina: Sukupuoliroolit voivat ahdistaa

Ei voi ikinä tietää, mitä yhden videon laittamineen Youtubeen voi saada aikaan. Vilma Alinalle se avasi musiikkiuran ja poiki levytyssopimuksen. Netti voi kuitenkin myös altistaa arvostelulle ja ikäville kommenteille.

Vilma Alina on laulaja ja lauluntekijä, joka asuu Helsingissä. Hän on valmistunut Sibelius-lukiosta vuonna 2012 ja sen jälkeen opiskellut Helsingin Pop & Jazz konservatoriossa. Hän sai levytyssopimuksen vuonna 2013 lataamansa Youtube-videon ansiosta. Lempiväri turkoosi, kolme suurinta musiikillista idolia Kate Bush, J. Karjalainen ja Massive Attack, lempiruoka jäätelö, erityisesti aito pistaasijäätelö, lempijuoma tuorepuristettu appelsiinimehu.

Alina kuvailee itseään määrätietoiseksi ja paljon töitä tekeväksi, jos haluaa saavuttaa jotain. Joskus hän saattaa olla itsekriittinen perfektionisti, mutta pyrkii olemaan aurinkoinen. Autiolle saarelle hän ottaisi jotain käytännöllistä, viidakkoveitsen tai linkkarin.

Vilma Alina ei ollut päättänyt pienenä, että hänestä tulee laulaja.

– Mua kiinnosti silloin pianonsoitto. Vasta yläasteen jälkeen aloin kokeilla laulamista, Vilma kertoo.

Vilma latasi tammikuussa 2013 itsestään videon Youtubeen, jossa lauloi sekoitusta Anssi Kelan ja Robinin biiseistä. Anssi Kela innostui videosta niin paljon, että jakoi sen omalla Facebook-sivuillaan. Sitä kautta video päätyi musiikkialan ihmisten silmiin ja lopulta Vilma sai levytyssopimuksen.  Monelle vastaavanlainen tilaisuus saattaa kuulostaa sadulta. Vilmalle se ei kuitenkaan sitä ollut – hän päätyi soittamaan koskettimia Robinin keikkabändiin ja viimeistelemään esikoislevyään.

Musiikilla kerrotaan tarinoita

Vilman ensimmäinen hitti Hullut asuu Kallios soljui radioaalloille loppuvuodesta 2014. Sitä seurasi sinkkulohkaisut Ota mut niin ja Tulevaisuuden lupauksii. Parasta biisien kirjoittamisessa on Vilman mukaan tarinoiden kertominen.

– Mä en kirjoita biisejä suoraan omasta elämästä. Ehkä se johtuu siitä, että olen vielä niin nuori, 22-vuotias laulaja kertoo.

Vilma käyttää kuitenkin omia tunteitaan pohjana lauluissaan ja värittää niillä lyriikoitaan. Hänestä on aina jännittävää, miten erilaisia ihmisten tulkinnat voivat samastakin biisistä olla.

– Mun suurimpia haaveita on tehdä musiikista itselleni sellainen ura, että voin elättää sillä itseni, Vilma sanoo.

Verkossa on helppo olla julma

Vaikka Vilma ponnahti julkisuuteen netin avulla, hän haluaisi ihmisten suhtautuvan sosiaalisiin medioihin järkevästi. Netistä voi löytää vertaistukea ja samanhenkisiä ihmisiä, mutta toisaalta käytöstavat tuntuvat joskus unohtuvan.

– Mua huolestuttaa se, että nuoret tuntuvat kääntyvän toisiaan vastaan verkossa. Toisia saatetaan haukkua rumaksi esimerkiksi Instagramissa omalla nimellä. Viattomankin selfien kommenteissa saatetaan arvostella tissejä tai peppuja ja esittää vihjailuja. Ikävä kommentti voi jäädä mieleen kymmeneksikin vuodeksi eteenpäin.

Mikseivät pojatkin saisi leikkiä nukeilla?

Vilman mielestä sukupuoliroolit voivat olla pahimmillaan ahdistavia ja rajoittavia.

– Feminismi on monelle punainen vaate ja asiallisistakin kommenteista voi nousta kauhea paskamyrsky. Se on aika surullista. Miehiin ja poikiin kohdistetaan hirveitä paineita siitä, kuinka paljon he saavat näyttää tunteitaan ja millaisista asioista he saavat olla kiinnostuneita. Musta on myös tyhmää, että päiväkodeissa nukeilla leikkivältä pojalta saatetaan ottaa nuket pois.

Vilma toivoisi kaikkien nuorten pysyvän omana itsenään paineista huolimatta.

– Mä neuvoisin viettämään aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka oikeasti hyväksyy sut. On turha kiristää itseään johonkin turhaan lokeroon vaikka luokkakaverit sanoisivat mitä tahansa. Oikeat ystävät auttavat jaksamaan vaikka tulisi epäilyksien hetkiä oman identiteettinsä kanssa. Ilkeydetkin kestää hyvässä seurassa.

Teksti: Pia-Leena H. Kuva Sara L.

Hurma haastattelee: Stand up- koomikko Toni Jyvälä

Stand up -koomikko Toni Jyvälä naurattaa ihmisiä ammatikseen ja luottaa rentoon asenteeseen. Itselleen voi ja täytyy osata nauraa. Hurma halsusi tietää voiko myös seksuaalisuudelle nauraa?

Mikä sai sinut kokeilemaan stand uppia?

Opiskeluaikoina vuonna 2005 yksi kaverini näytti minulle amerikkalaiskoomikko Pablo Fransiscon keikkavideon. Olin aivan myyty siitä mitä kaikkea yksi mies lavalla pystyy tekemään. Sain päähäni, että jotain tuollaista olisi hieno tehdä. Kipinä lajiin syntyi.

Mikä stand upissa on parasta?

Ne hetket lavalla, kun olen täysin samalla aaltopituudella yleisön kanssa. Siinä ei mieti seuraavaa juttua tai muutakaan tulevaa, vaan nauttii juuri siitä hetkestä. Parhaimmillaan stand up on sitä, että minä ja yleisö pidetään yhdessä hauskaa.

Urasi paras hetki?

Tähän en osaa vastata. Ehkä hauskin hetki löytyy joltain hulvattomalta keikalta, jossa ollaan päästy tuohon edellämainittuun olotilaan. Naurun tasapainon finaaliveto satojen tuhansien ihmisten katsellessa oli myös mieletön hetki.

Entä huonoin hetki?

Noloin ja hirvein hetki on ollut sellainen keikka joka ei ole oikein lähtenyt käyntiin. Yksi sellainen kävi alkuaikoina vuosia sitten Joensuussa erään firman pikkujouluissa. Kun nousin lavalle, kukaan ei nauranut. Menin paniikkiin, mutta jatkoin keikkaa. Ei mitään reaktiota. Pikkuhiljaa puheensorina yltyi ja yltyi ja kohta ainoastaan minua kuunteli pelkkä eturivi vaivaantunut hymy huulillaan. Keikan jälkeen menin takahuoneeseen ja purskahdin itkuun. Tuolloin tuntui siltä, että olen maailman huonoin ja kaikki vihaavat minua. Nykyään osaan käsitellä haastavampiakin keikkatilanteita.

Saako kaikesta vitsailla?

Saa. Se on eri asia, kannattaako. Jotkin asiat voivat olla niin ikäviä, että yleisön on vaikea nauraa niille. Toisaalta huumori on keino käsitellä vaikeitakin asioita. Tärkeintä on lähestyä arveluttavia aiheita hauskalla ja tilanteeseen sopivalla tavalla, ei shokeeraamalla. On myös hyvä muistaa, ettei vitsailu aina tarkoita asioiden pilkkaamista.

Voiko seksuaalisuus olla hauskaa?

Tottahan toki! Jos koomikko haluaa puhua omasta – tai miksei muidenkin – seksuaalisuuteen liittyvistä asioista, ja osaa tehdä sen hauskasti, niin miksipä ei. Sen ei tarvitse aina olla pelkkiä alapää- tai panojuttuja.

Seksuaalisuus on osa meitä ja olemme kaikki seksuaalisia olentoja omalla tavallamme. Jos puhutaan seksuaalisesta kanssakäymisestä toisen ihmisen kanssa, on se tietysti yleensä iloinen ja onnellinen asia. Siihen voi liittyä myös epävarmuutta ja pelkoa, noloutta ja häpeääkin. Tuollaiset tuntemukset ainakin itselle ovat hyviä lähtökohtia komiikkaan. Panokset ovat tavallaan kovemmat, kuin tilanteessa, jossa olet tekemisissä toisen ihmisen kanssa esim. kaupan kassalla.

Paras saamasi neuvo seksuaalisuuteen liittyen? Jos ei tule mieleen, voit keksiä oman.

Voi että. Mä en ole kovin hyvä neuvomaan tässä. Joskus tuntuu, että tarvitsisin neuvoja itsekin. Ehkä joku että: Me olemme jokainen ainutlaatuisia yksilöitä, joten älä koskaan vertaa itseäsi muihin. Sinä olet arvokas, kaunis ja hyvä juuri sellaisena kuin olet.

Pitääkö itselleen pystyä nauramaan?

Kyllä. Se on sitä, että on rehellinen itselleen ja uskaltaa laittaa omat näkemykset ja arvot likoon.

Mitä mietit tänään?

Nyt mielen päällä on se, että kämppä pitäisi siivota. Se on kaameassa kunnossa. Ja lenkillekin olisi lähdettävä. Päätin eilen, että alan pitää itsestäni vähän parempaa huolta. Hyvää ruokaa ja monipuolista liikuntaa, niin pysyy tuo mielikin virkeänä.

Teksti: Pia-Leena H, Helsinkiläinen yliopisto-opiskelija ja freelancer-toimittaja.

Jani Toivola: Avoimuus ei voi olla pahasta

Helsingin HURMA-pajassa vieraili näyttelijä ja poliitikko Jani Toivola. Avoimena ja valovoimaisena tunnettu Toivola on kertonut julkisesti homoseksuaalisuudestaan. Jani Toivolan mielestä jokaisella on oikeus näkyä yhteiskunnassa.

Itsensä etsimisestä

Nuoruus on tunnetusti kivuliasta etsimisen ja löytämisen aikaa. Kansanedustaja Jani Toivolan kertomus vakuutti siitä, ettei hän ollut mikään poikkeus.

– Kipuilin nuorena paljon omien rajojeni kanssa suhteessa seksuaalisuuteen. Haluanko harrastaa seksiä vai en? Minkä ikäisenä haluan sitä harrastaa? Se osa itsemääräämisoikeutta mietitytti. Ja että onko minulla tarvittavaa tukea tehdä itseäni kunnioittavia valintoja.

Helsingin HURMA -pajassa Nuorten toimintakeskus Hapessa käytiin keskustelua koulun merkityksestä omaa seksuaali- ja sukupuoli-identiteettiä kohtaan. Asia nousi esiin myös Toivolan omassa tarinassa.

– Olen homoseksuaali. Nuorena olin todella yksin asian kanssa. Kun olin jossain kaveripiirissä ja ihmiset, tytöt ja pojat, alkoivat seurustella keskenään, aina tuli sellainen kohta, jossa minulle ei enää ollut paikkaa. Oli kyse sitten jostain mitä tehtiin päivällä tai illalla yhdessä, aina tuli jossain kohtaa sellainen olo, etten jollain tapaa mahdukaan tähän kuvioon. Jäin siinä ryhmässä yksin. Kävin koulua, jossa ei hirveästi puhuttu homoseksuaalisuudesta. Jäin siis tavallaan sielläkin yksin asian kanssa.

– Tein pitkään asioita, koska ajattelin että niin täytyi tehdä. En kuunnellut sitä, että se tuntui minusta tosi pahalta. Samaa olen huomannut paljon nuorten kanssa jutellessani. Mikä on se osa meissä, joka ei luota omaan ääneen, vaan toimii sen ajatuksen mukaan, että jokaisen elämän pitäisi näyttää samalta? Koululla on siihen todella tärkeä rooli.

”Seksuaalisuus on ihmisenä olemista”

Toivola pohti puheenvuorossaan miten maailman voisi kohdata niin, että asiat tekisikin hyvin itseä kohtaan. Ettei tekisi päätöksiä aina jonkun ulkopuolisen kautta.

– En ajattele että kyse on pelkästään seksuaalisuudesta, se on ylipäätään ihmisenä olemista. Että minkälaista minun tai sinun on elää tässä yhteiskunnassa. Onko sellainen olo, että täytyy peittää joitakin puolia identiteetistä. Tunnistatko itsessäsi pelon: ”jos tämä puoli minusta paljastuu, kaikki ovet eivät olekaan auki…

Toivolan mielestä jokaisen pitäisi saada näkyä ja kuulua yhteiskunnassa.

– Tuleeko sinulle vaikka televisiota katsellessasi tai lehteä lukiessasi sellainen olo, että siellä puhutaan sinusta? Vai tuntuuko, ettet löydä itseäsi mistään?

Paljon nuorten kanssa puhuva Toivola pohti myös unohdetaanko nykyisessä seksuaalikasvatuksessa yksilön tunteet.

– Moni nuori on sanonut tietävänsä miten ostaa kondomi tai laittaa se banaanin päälle, mutta ettei tiedä lainkaan mitä tehdä jos tuntee vetoa jotakuta kohtaan. Tai mitä seurustelu tarkoittaa, mitä pitää tehdä kun kumppanin kanssa tulee riita. Tai mitä pitää tehdä, kun tuntuu että toinen loukkaantuu.

Jokainen päivittäinen teko vaikuttaa

Toivola kannustaa ihmisiä avoimeen keskusteluun ja itseilmaisuun.

– Lainsäädäntö on oikeuksiemme kannalta tietysti todella tärkeää ja sen eteen pitää tehdä töitä. Eduskunnassa olen kuitenkin oppinut, että lainsäädäntö on välillä todella hidasta. Silloin on hyvä muistaa, että ennen kuin jokin laki astuu voimaan, voimme mahdollistaa asioita jo toistemme välillä. Sillä, että puhumme niistä. Voit tehdä sitä kirjoittamalla sinua puhuttavista aiheista. Joku puolestaan pukee sanoiksi jonkun ihmisen tai väestöryhmän oikeuksia näyttelemällä teatterissa.

Oli kyse näytelmistä tai sanomalehdistä, Toivolasta on virkistävää nähdä malleja erilaisista ihmisistä.

– Jokaisella päivittäisellä teolla voi tukea ajatusta siitä, että jokainen saa olla näkyvä. Tai sitä voi huomaamattaan myös romuttaa.

– Ei avoimuus ainakaan pahasta voi olla, sillä sen avulla saamme enemmän peilejä. Mitä enemmän yhteiskunnassa on puhetta, sitä enemmän meillä on malleja eri tavoista elää, Toivola tiivistää.

Teksti: Kaisa V, 15v. Kuva: Heikku U, 22v.

”Näytä tissit!” – Seksuaalinen häirintä sosiaalisessa mediassa

”Jos tulee 200, niin mä näytän mun tissit” lupaa eräs nuori tyttö katsojilleen. Millaista on seksuaalinen häirintä netissä? Miten ilmiöön pitäisi suhtautua ja kuinka sitä voitaisiin kitkeä?

Suurin osa nuorten kokemasta seksuaalisesta häirinnästä tapahtuu tänä päivänä sähköisessä muodossa.

Joka kolmas alle 16-vuotias on vastaanottanut seksuaaliväritteisiä viestejä, kuvia tai videoita netissä. Sosiaalisen median sovellusten ansiosta ahdistelun ja kiusaamisen keinot ovat muuttuneet: Törkeyksiä on helpompi huudella anonyymina tai nimimerkin turvin, kuin kadulla omilla kasvoillaan. Arkaluontoista kuvamateriaalia voi lähettää eteenpäin kymmenillä eri foorumeilla eri hashtageilla varusteltuina.

Ilmiö ei ole uusi, mutta se on muuttanut muotoaan 2010-luvun aikana. Verkossa tapahtuviin seksuaalirikoksiin tavataan yleensä liittää mielikuvia pedofiileistä, jotka valeprofiilien avulla etsivät uhreja nuorten suosimilta sivustoilta. Kuitenkin suurin osa nuorten vastaanottamista sopimattomista kommenteista tulee omilta ikätovereilta. ”No se oli vaan läppää” ei riitä perusteluksi, kun kommenttien sisältö täyttää seksuaalisen häirinnän kriteerit.

Suurin osa seksuaalista häirintää kokeneista ovat nuoria tyttöjä. Valitettavan usein häirinnän uhriksi joutunutta pidetään osittain vastuullisena tilanteeseen oman käyttäytymisensä, pukeutumisensa tai nettiin ladatun materiaalin vuoksi.

Somejulkaisujen, tykkäysten ja seuraajien lukumääristä on tullut nuorille statuksen ja suosion määrittelijöitä. Vaikka tiedossa olisikin millaista materiaalia someen kannattaisi julkaista, uskalletaan Instagramiin postata bikinikuvia ja belfieitä, koska sen tiedetään tuovan lisää huomiota ja näkyvyyttä. Kyseinen kuvamateriaali ei kuitenkaan koskaan oikeuta eroottissävytteisiä kommentteja tai ilkeitä haukkumasanoja.

Sosiaalisella medialla on valtava vaikutus nuoren identiteetin rakentamisessa. Rivot kommentit omasta ulkonäöstä, alatyyliset ehdotukset ja seksiin liittyvät vihjailut voivat jättää ikuisen jäljen minäkuvaan ja itsetuntoon. Ikävien kokemusten jälkeen virtuaalitodellisuus sekoittuu ”oikean elämän” kanssa: ulkona kulkeminen voi pelottaa, koska kuka tahansa vastaan tulevista ihmisistä voi olla se netissä törkeyksiä lateleva nimetön kommentoija. Turvaton olo ei poistu, vaikka verkkosivustoilta kirjautuisi ulos.

”Mä laukeen ku katon sua”

Nuorten keskuudessa suosituksi somekanavaksi on noussut Periscope, jonka ideana on lähettää livekuvaa esimerkiksi omasta arkipäiväisestä elämästä. Suoraa lähetystä voi katsoa ja kommentoida, eli kuvaaja ja katsojat voivat käydä lähetyksen aikana vuoropuhelua keskenään.

Periscopen ikävät puolet ovat ilmenneet nopeasti sen suosion kasvaessa. Ahdistelu ja häirintä ovat läsnä lähes jokaisessa keskustelussa, joita käydään nuorten naisten videoiden yhteydessä. Osa kommenteista on kirjoitettu todella alatyyliseen ja inhottavaan sävyyn.

Koska tavoitteena on saada omalle livelähetykselle mahdollisimman paljon yleisöä, ollaan katsojien pyyntöjä myös valmiita toteuttamaan. ”Jos tulee 200, niin mä näytän mun tissit” lupaa eräs nuori tyttö katsojilleen. Katsojien määrä lisääntyy ja painostus paidan riisumiseen kasvaa: ”Näytä ne.” Kuvakaappauksen avulla katsojat saavat otettua livelähetyksestä myös muiston itselleen.

Seksuaalisesta häirinnästä vapaa some?

Netissä tapahtuvan seksuaalisen häirinnän vakavuutta ei pitäisi enää aliarvioida, vaan käsitellä samanarvoisena rikoksena kuin fyysistäkin ahdistelua. Nuorelle avun pyytäminen voi tuntua vaikealta, koska luotettavien aikuisten voi olla vaikea käsittää, millaista nuorten elämä ja käyttäytyminen sosiaalisessa mediassa on tänä päivänä.

Koska uusia someilmiöitä syntyy jatkuvasti lisää, ei pystytä kunnolla ennalta puuttumaan jokaisen sovelluksen ongelmakohtiin ja ominaisuuksiin, jotka mahdollistavat häirinnän, trollaamisen ja kiusaamisen. Yhteisen nettietiketin tulisi olla kuitenkin kaikille somettajille selvä: ensimmäisen törkysuodattimen pitäisi löytyä jokaiselta omasta takaa ennen kuin kirjoittaa ainuttakaan kommenttia.

Olisiko tarpeen kehittää someen yhteinen hashtag, jonka avulla seksuaalista häirintää sisältävät nettikeskustelut ja kommentit olisi helpompi paikantaa? Kyseessä olisi eräänlainen hätäviesti, jonka avulla saisi sivustoa ylläpitävän tahon huomion tilanteeseen.

Sen sijaan että sosiaalisessa mediassa tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä vaiettaisiin, siitä pitää puhua ääneen – pelkkä twiittaaminen ja tykkääminen eivät riitä.

Teksti: Ella H, 18.

Nuorten oikeudet lääkärin vastaanotolla

Mitä oikeuksia nuorella on lääkärin vastaanotolla?

Nuorella on samat oikeudet kuin aikuisellakin. Nuorella on oikeus saada lääkäriltään asiallista tietoa ja palveluita ilman, että lääkäri vähättelee tai alkaa moittia. Nuoren asioista ei kerrota vanhemmille ilman lupaa.

Mitä vastaanotolla tapahtuu?

Lääkäri yleensä ensin kyselee siitä, mikä vaivaa. Lääkärin pitäisi kuunnella rauhassa keskeyttämättä. Jos on tarve tehdä tutkimuksia, pitää lääkärin ensin kertoa, mitä hän on tekemässä ja miksi. Itse tutkimus kuuluu tehdä hellävaraisesti. Lopuksi käydään läpi hoito ja suunnitelmat. Lääkäriin mennessä kannattaa kirjoittaa ylös kaikki kysymykset, jotta ne varmasti muistaa vastaanotolla.

Minne olen yhteydessä, jos epäilen seksitautia?

Voit olla suoraan yhteydessä omaan terveysasemaasi, eli varata ajan lääkäriltä tai ehkäisyneuvolan hoitajalta. Isoissa kaupungeissa on myös sukupuolitautien poliklinikoita, joista osaan voi mennä varaamatta aikaa. Myös yksityiselle lääkäriasemalle voi mennä, silloin täytyy kuitenkin käynnistä maksaa.

Mistä varaan ajan, jos haluan jutella ehkäisystä tai muista seksiin tai seksuaalisuuteen liittyvistä asioista?

Eri kunnissa on erilaisia tapoja. Kunnasta voi löytyä nuorten oma nuorisoneuvola tai kaikenikäisille tarkoitettu ehkäisyneuvola. Tietoa löytyy oman kunnan internet-sivuilta. Kouluterveydenhoitaja voi myös auttaa. Joissain kouluissa kouluterveydenhoitaja voi myös aloittaa hormonaalisen raskauden ehkäisyn.

Mitä seksuaalioikeudet merkitsevät sinulle?

Seksuaalioikeudet ovat tärkeitä ihmisoikeuksia ja ne kuuluvat aivan kaikille. Jotta oikeudet varmasti toteutuvat, meidän kaikkien täytyy osata vaatia ja vaalia niitä.

Teksti: Miila Halonen, Väestöliitolla toiminut asiantuntijalääkäri.


”Hurman Helmet” ovat Hurman vanhempia kirjoituksia, jotka halusimme kuitenkin pitää tallessa.