Seksuaalinen suuntautuminen, mieltymykset tai ihmissuhdestatus ei näy päällepäin. Älä oleta.

Saimme myös toisen vieraskirjoituksen Pinja Eskolalta. Tällä kertaa pureudumme vielä syvemmin siihen, mitä se kaapissa olo oikein on. Miksi joku on kaapissa, missä tilanteissa sieltä kannattaa tulla ulos ja miten se on turvallista?

Neljä. Nopeasti laskettuna kaappeja, joihin yhteiskunta yrittää minut sulloa on neljä. Olen poly, biseksuaali ja kinky. Lisäksi, koska olen vammainen, joudun tulemaan kaapista usein jo sen kanssa, että minulla on seksuaalisuus. Vaikka puhun jokaisesta em. asiasta somessa, joudun silti tulemaan aina uuden ihmisen kohdatessani ulos kaapista esimerkiksi sateenkaarevana. Se on rasittavaa. Vaikka kaappeja ei pitäisi olla olemassa, on niissä pysyminen joskus varmempaa. Miksi?

Päällimmäinen syy monessa tilanteessa saattaa olla turvallisuus. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan on havaittavissa hälyttävän paljon vähättelyä, kyseenalaistamista ja vihaa. Jotkut saattavat pelätä turvallisuutensa puolesta, tai tulevansa perheensä tai muiden läheisten hylkäämäksi. Ilmassa voi leijua myös väkivallan uhka. Tämä on suuri vääryys. Kenenkään ei pitäisi joutua esittämään jotain muuta kuin mitä on, etenkään pelon vuoksi.

Olen siitä onnekas, etten ole koskaan joutunut pelkäämään. Syitä sille, etten oikaise ihmisiä tuon tuosta liittyen heidän oletuksiinsa minusta, on kuitenkin useita. Jos ei kuulu valtavirtaan, on hyvin todennäköistä, että oma elämäntilanne herättää ihmisissä kysymyksiä ja kummastelua. En minä ainakaan jaksa olla ihmisille rullaileva tietopankki – on minulla parempaakin tekemistä elämässäni. Sitä paitsi, kokemukseni maailmasta on nimenomaan se – kokemus, ei absoluuttinen vedenpitävä tieto siitä, millaista on olla jonkin vähemmistön edustajana.

Pelkään asiatonta lähestymistä. Esimerkiksi kinkyys on asia, josta en hirvittävän suoraan huutele. Vammaisena on muutenkin hankala olla vaikkapa deittipalvelussa. Tuon tuosta ilmestyy pohdintaa: ”Mä olen aina miettinyt, millaista olisi harrastaa seksiä vammaisen kanssa.” tai kysymyksiä siitä, miten harrastan seksiä. Anteeksi nyt vain, mutta tuo käytös on törppöä ja typerää. Voin vain kuvitella, millainen show siinä kohtaa alkaisi, jos ilmoittaisin deittipalvelussa tykkääväni alistua seksissä. Vaikka pidänkin ihmiskokeista, jätän väliin.

Pelkään tulevani nähdyksi vain tietyn ominaisuuteni kautta. Vaikka edustamieni vähemmistöjen asiat ovat minulle tärkeitä ja tykkään puhua niistä, olen muutakin. Olen kokonaisuus, jolla on paljon sanottavaa. Tiedän, ettei mikään edellä mainituista asioista määritä minua, mutta nähdäänkö minut muuna, kuin vähemmistöni edustajana? Kuullaanko minua, jos avaan suuni muusta?

Kenenkään seksuaalinen suuntautuminen, mieltymykset tai ihmissuhdetausta ei näy päällepäin. Älkäämme siis heittäkö huulta asioista, joita emme ymmärrä tai joista emme tiedä tarpeeksi. Emme koskaan voi olla varmoja, keitä sanomamme koskettaa.

Se, etteivät ihmiset osaa suhtautua erilaisuuteen, oli se minkälaista tahansa, lisää eriarvoisuutta ja mahdollista stigmaa. Jos ihminen ei voi olla oma itsensä, hänen vointinsa ei ole luultavasti paras mahdollinen. Vaikka kaappi olisi joskus se helpoin ratkaisu, ei se välttämättä ole paras.

Teksti: Pinja Eskola

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s