Olettamalla jotain toisesta ihmisestä saatat pakottaa hänet syvälle kaappiin hänen haluamattaan

Aktivismista vammaisuuden, mielenterveyden ja seksuaalisuuden saralla tunnettu Pinja Eskola pureutuu tekstissään olettamisen haittoihin ja muistuttaa meitä kaikkia olemaan aktiivisia toimijoita ja tiedonhakijoita omassa elämässämme.

“Jaa että sulla on seksielämä?”

”Miten sun poikaystävä voi?”

”Tietääkö sun kumppani, että sä petät sitä?”

”Miten se voi olla OK sille, että sä käyt vieraissa?”

Vaikka kommentit ovat keskenään ristiriidassa, olen kuullut niistä jokaisen. Joka ainoan kerran ne nostavat verenpainettani, sillä ne ovat merkki siitä, kuinka helposti teemme oletuksia muista ihmisistä. Ei siinä mitään, oletusten tekeminen on sinällään luonnollista, mutta niiden ääneen lausuminen pakottaa meidät kaappiin, jonne emme ole itse halunneet mennä. Joudunkin tulemaan kaapista lähes päivittäin.

Kyllä, vaikka olen vammainen, minulla on seksielämä. En käy “vieraissa”, tai petä kumppaniani, olen polyamorinen. Kumppanini ei välttämättä ole mies, olenhan biseksuaali. Niin ja kaiken huipuksi olen vielä kinky. Sekös vasta kulmia nostattaakin. Vaikka olen tottunut oikaisemaan ihmisiä, on kaapista tulo ajoittain aivan helvetin turhauttavaa, kun hommat voisi tehdä yksinkertaisellakin tavalla. Mitä tulisi tehdä, jotta meidän ei tarvitsisi aina hajottaa kaappeja keskustellessamme uuden ihmisen kanssa, vaan voisimme tulla tilanteeseen itsenämme?

Pyritään oletuksista eroon, tai ei ainakaan lauota niitä ääneen. Sen sijaan, että puhuisimme vaikkapa tyttö- tai poikaystävästä, voimme alkaa käyttämään sukupuolineutraaleja sanoja, kuten kumppani. Parisuhdestatuksen utelun sijaan voimme kysäistä, millaisia intiimejä suhteita henkilöllä on elämässään.

Ihmisten tulisi etsiä tietoa. Erilaisuus kiinnostaa ja kummastuttaa. Seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta, samoin kuin erilaisista tavoista järjestää ihmissuhteitaan, löytyy nykyään valtavasti tietoa. Vaikkei esimerkiksi sateenkaarevuus koskettaisi omaa elämäämme, voimme tutustua elämään oman kuplamme ulkopuolella. Tieto avartaa tapaa katsella maailmaa. On kuitenkin muistettava, etteivät vähemmistöjen edustajat ole olemassa vain jakaakseen tietoa. Monelle identiteetti voi olla hyvin arka ja yksityinen asia. Lisäksi siitä puhumiseen saattaa liittyä kipeitä muistoja, joita ei välttämättä halua tuntemattoman kanssa jakaa. Jos tiedämme vähemmistöjen asioista jotain, on todennäköisempää, ettemme automaattisesti myöskään oleta ihmisistä mitään, sillä käsitämme vähemmistöjen pitävän sisällään huomattavasti moninaisemman joukon ihmisiä, kuin mieliimme iskostetut haitalliset stereotypiat antavat ymmärtää.

Jos törmäämme keskusteluun, jossa loukataan esimerkiksi vähemmistöön kuuluvia, voimme lempeästi, mutta napakasti, omien voimavarojemme mukaan kertoa, ettei moinen kielenkäyttö tms. toiminta ole ok. Luonnollisesti emme voi puhua jonkun vähemmistön suulla, jos emme itse vähemmistöön kuulu. Voimme kuitenkin levittää tietoa ja sitä kautta ymmärrystä.

Vaikka meidän tulisi pyrkiä suvaitsevaisuuteen ja siihen, ettei yhteiskunnassamme ole kaappeja, on henkilön oma valinta, mitä hän kertoo itsestään missäkin tilanteessa. Ethän siis oleta, että ihmiset ympärillänne, esimerkiksi työyhteisössä, tietävät samat asiat kuin sinä.

Kaapista tuleminen ei ole helppoa. Se voi herättää monenlaisia tunteita. Kertoja, jolloin vähemmistöjen edustajat joutuvat tulemaan kaapista voi kuitenkin vähentää merkittävästi yksinkertaisilla teoilla. On kuitenkin jokaisen oma asia, haluaako hän tulla kaapista. Ihminen ei ole välttämättä kaikissa ympyröissään ulkona kaikista kaapeistaan, joten häntä ei kannata vahingossa heittää sieltä ulos.

Teksti: Pinja Eskola

IG: Pinja Eskola

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s