Rakkaus- ja seksisuhteita on lupa solmia omia tarpeita kuunnellen  – Merkityksellisiä yhteyksiä voi löytää myös parisuhdeihanteen ulkopuolelta

Läheissuhteet ovat tunnetusti monimutkaisia ja ihmisten yksilölliset tarpeet mitä monimuotoisempia. Siksi onkin perusteltua pohtia, palveleeko yksi universaali romanttisen rakkauden käsikirjoitus meitä kaikkia.

Elin lapsuuttani 80–90-lukujen taitteessa, jolloin minun ja ikätovereideni käsitystä rakkaudesta, läheisyydestä ja perheestä rakensivat ensisijaisesti Disney-elokuvat ja luterilainen peruskouluopetus. Tässä asetelmassa sisäistin romanttisia suhteita ohjaavan käsikirjoituksen, jossa tyttö ja poika tapaavat, rakastuvat, menevät naimisiin ja elävät elämänsä onnellisesti loppuun asti. Samaa todellisuuskäsitystä vahvistettiin nuoruuteni populaarikulttuurissa, ja vertaisteni lailla koko minuuttani määritti ajatus, että tehtäväni elämässä on löytää “se oikea”, joka tekee minut kokonaiseksi ja rakastaa minut onnelliseksi. Ei siis ole ihme, että nuorena aikuisena ensimmäisen seurustelusuhteen päättyminen eroon tuntui siltä, että olin epäonnistunut matkalla kohti avioliittoa ja elämäni täyttymistä. 

Normatiiviset käsitykset parisuhteesta ovat ohjanneet länsimaista ajattelua pitkään, mutta uusi vuosituhat ja erityisesti viimeiset kymmenen vuotta ovat raivanneet tilaa vapaammalle käsitykselle seksuaalisuudesta. Olemme todistaneet, miten seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuus ovat kasvattaneet yhteiskunnallista oikeutustaan muun muassa sukupuolisensitiivisen sanaston leviämisen sekä erilaisten lakiuudistusten myötä. Nyt jalansijaa ovat ottaneet myös suhdemuodot, jotka eivät noudata yksiavioisuuden ihannetta.

Ei ole vain yhtä hyvää

Parikymppisenä normikyllästetty todellisuuskäsitykseni joutui kyseenalaistetuksi, kun opiskelin seksuaalineuvojaksi, ja sain ensimmäisen kosketuksen vaihtoehtoisiin suhderatkaisuihin. Ihmissuhteiden moninaisuutta käsittelevässä seminaarissa kokemusasiantuntija kertoi lempeästi normikriittisestä suhtautumisestaan rakkauteen ja seksiin, yksipuolista ajatusmaailmaani purkaen ja avartaen. Ammensin ymmärrystä hänen jokaisesta sanastaan ja tallensin sydämeeni hänen viisautensa: 

“Rakkaussuhteisiin ei ole olemassa yhtä oikeaa käsikirjoitusta, vaikka niin usein väitetään. Ei ole olemassa vain yhtä hyvää. Se mikä tyydyttää ja tekee minut onnelliseksi, ei ole välttämättä samaa sinulle. Ihmiset ovat yksilöitä ja heillä on yksilölliset tarpeet – myös rakkaus- ja intiimisuhteissa.” 

Vaikka populaarikulttuuri ei niin anna ymmärtää, ovat ihmiset ovat aina löytäneet mitä moninaisempia keinoja järjestää rakkaus- ja seksisuhteensa vastaamaan omia tarpeitaan. Seksuaalisen vallankumouksen aikaan pariskunnat kehittivät innovatiivisia tapoja piristää seksielämäänsä, ja ilmiöt kuten swinging ja avoimet suhteet vakiintuivat osaksi joidenkin ihmisten seksuaalisuuden toteuttamista. 1990-luvun alussa syntyi termi polyamoria kuvaamaan monen välisiä rakkaussuhteita, ja vuonna 2006 ruotsalainen aktivisti Andie Nordgren esitteli ajatuksen ihmissuhdeanarkismista, jossa pyritään eroon suhteiden hierarkioista ja romanttisen rakkauden ylistämisestä. 

Nämä tavat toteuttaa läheissuhteita saavat hieman erilaisia merkityksiä ihmisten yksilöllisessä kokemusmaailmassa, mutta yhteistä on niille se, että suhteiden osapuolet irtautuvat ajatuksesta kumppanin seksuaalisuuden tai rakkauden omistamisesta. Suhteissa ollaan avoimia useille yhtä aikaa toteutuville kumppanuuksille, ja niissä korostetaan yhteyden luomista ja avointa kommunikaatiota. Se vaatii omien tarpeiden ja halujen tunnistamista, kykyä asettaa rajoja sekä rohkeutta puhua myös kipeistä tai hävettävistä asioita. Ennen kaikkea se vaatii itsensä tuntemisesta. Kyseisten taitojen harjoittelua olisin itse kaivannut aikoinaan seksuaalikasvatustunneillani sen sijaan, että opettelin ulkoa seksitaudit, ehkäisymenetelmät ja tavat, joilla varjella seksuaalimoraaliani.

Kaikki suostumukseen pohjautuvat suhteet ovat arvokkaita

Päädyin tutkimaan suhteiden moninaisuutta ensin pro gradussani ja nyttemmin väitöskirjassani. Viime vuosina olen seurannut ilahtuneena, miten erilaiset parisuhdeihanteesta irtautuvat järjestelyt ovat saaneet näkyvyyttä sekä sosiaalisessa että valtamediassa. Seksuaalioikeuksien mukaan kaikenlaiset yhteiseen suostumukseen pohjautuvat rakkaus- ja seksisuhteet ovat sallittuja ja arvokkaita. Erilaisten vaihtoehtojen näkyväksi tekeminen onkin tärkeää, jotta mahdollisimman moni löytäisi tavan toteuttaa suhteitaan itselleen parhaalla mahdollisella tavalla.  

Ihmissuhteiden on tarkoitus luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta, vahvistaa hyvinvointia ja tehdä onnelliseksi. Yhteydenkaipuu muihin ja sen myötä toive hyväksytyksi ja halutuksi tulemisesta on luonnollista. Pelko yksin jäämisestä, osattomuudesta tai siitä, että ei olekaan riittävä, on inhimillistä. Kokonaisuuden kokemus ei kuitenkaan synny vain yhteydestä muihin, vaan ensisijaisesti yhteydestä itseen. Tärkein ja ensisijaisin ihmissuhde on itsensä kanssa. Kun se kannattelee, on mahdollista ponnistaa mitä moninaisempiin suhdejärjestelyihin, ovat ne ystävyyksiä, parisuhteita tai tyypillisistä suhdelokeroista irtautuvia kumppanuuksia.

Teksti: Nita Taivaloja 

Sosiaalipsykologi, seksuaaliterapeutti, väitöskirjatutkija (Helsingin Yliopisto) 

IG: nitataivaloja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s