Tunteet kehossa – mitä kehotietoisuus on ja miten voimme hyödyntää sitä rajojemme tunnistamisessa?

Seksuaalikasvatusviikko Veckan SEX on taas täällä! Veckan SEX on Pohjoismaissa vietettävä seksuaalikasvatusviikko, jonka Väestöliiton nuorisotyöryhmä Hurma on ottanut myös Suomeen toteutettavaksi. Viikolla on tarkoitus tuoda esiin seksuaalioikeuksia ja seksuaalikasvatusta. Tänä vuonna Veckan SEX -viikon teemana on YHTEYS! Mitä kaikkea se yhteys sitten oikein voi olla? Mitä on yhteys itseen, yhteys muihin ja entäpä yhteys seksuaalikasvatuksessa? Se kaikki selviää tällä viikolla! Hurmalehden puolella viikko lähtee käyntiin tästä kehotietoisuutta käsittelevästä kirjoituksesta.

Kehotietoisuus saattaa kuulostaa aiheena kummalliselta ja vieraalta, ehkä vaikeasti käsitettävältä ja kaukaiseltakin. Se on ymmärrettävää, sillä nopeatempoinen elämänrytmimme opettaa meitä suuntaamaan energiamme kehojemme kuuntelun sijaan pikemminkin itsemme ulkopuolelle. Kehotietoisuuden kehittäminen vaatiikin perustavanlaatuista perspektiivin muutosta – meidän tulee ulkoisen maailman sijaan pyrkiä keskittämään huomiomme omaan sisäiseen maailmaamme. 

Kehoaan voi ajatella kuin herkkänä peilinä itseään ympäröivälle maailmalle. Kehomme reagoi kaikkeen kokemaamme ja ilmentää meissä tunteita jo ennen kuin tietoinen mielemme ehtii kokemukseemme mukaan. Lihaksemme jännittyvät kiireessä ja henkemme salpautuu, kun tunnemme olevamme ahtaalla. Meitä ympäröivä elämä tapahtuu koko ajan väistämättä myös kehoissamme. Keho on tunteiden ja kokemusten synnyinkoti, ja siksi myös yhteys tunteisiin löytyy oman kehon tuntemusten äärelle pysähtymällä. 

Omiin kehollisiin tunteisiin voi aloittaa tutustumalla esimerkiksi pohtimalla, millaisilla kehollisiin tuntemuksiin viittaavilla sanonnoilla olemme tottuneet kuvaamaan omia tunteitamme. Usein nämä ihmisten suuhun vakiintuneet, tunteita ilmentävät sanonnat sisältävät roppakaupalla kehotietoisuutta. Voimme esimerkiksi kihistä raivosta, leijua maanpinnan yläpuolella, nauraa katketaksemme, itkeä silmät päästämme, olla itku kurkussa ja suru puserossa. Tunnistatko sinä, miltä kehossasi tuntuu kupliva ilo tai innostus, repivä suru tai voimakas viha tai jännitys? Mitä tunnet syvän tyytyväisyyden, onnen tai rakkauden äärellä?

Kehon viesteille herkistymällä voimme tulla tietoisemmiksi myös omista rajoistamme. Voimme oppia paljon uutta siitä, kuinka meidän tulisi itse itseämme kohdella voidaksemme hyvin. Jos olemme hiljentäneet kehomme viestit emmekä ole niille vastaanottavaisia, ylitämme usein tiedostamattamme myös rajojamme. Siksi jokaisen olisi hyvä edes välillä pysähtyä ajattelemaan, millä tavoin suhtautuu omaan hyvinvointiinsa, ja mitä oma keho ja mieli sinulta tarvitsisivat. Oletko esimerkiksi joskus kysynyt itseltäsi, onko hyvinvointisi sinulle itsellesi tärkeää? Oletko kysynyt, missä sinun rajasi menevät? Missä sinun kehosi rajat fyysisesti kulkevat? Kuunteletko sinä itseäsi ja uskotko, jos kuulet itsesi vastaavan? 

Kehon signaalit ohjaavat meitä myös suhteessa muihin ja antavat meille tietoa siitä, miten toivoisimme toisten meidän rajamme huomioivan. Voimme huomata jonkin toisen sanoman loukanneen, kun rintaamme alkaa puristaa tai kädet menevät nyrkkiin. Tunnemme itkun kurkussa palana tai nenässä pistelynä, vaikkemme vielä edes tietäisi, mistä mielemme oikeastaan pahoitimme. Aistimme oman jännityksemme, kun sydämemme alkaa lyömään nopeammin, reitemme jännittyvät ja kätemme harhailevat levottomina hypistelemään puseromme hihoja. Energiamme voi suuntautua muita ihmisiä kohti tai heistä kauemmas, tilanteesta ulos tai sille antautumiseen. 

Meidän on huomattavasti vaikeampi pyytää muita ihmisiä kunnioittamaan rajojamme, jos emme osaa piirtää niitä näkyviksi edes itsellemme. Tullaksemme kohdatuiksi meitä kunnioittavalla tavalla meidän tulisi siis rajojemme löytämisen lisäksi osata kommunikoida omat rajamme myös muille. Vain sinä yksin tiedät, missä sinun rajasi kulkevat – sinun rajasi ovat siinä, missä sinä loput ja toinen ihminen omine kokemuksineen, tarpeineen, tunteineen ja omassa fyysisessä olemuksessaan alkaa.

Tärkeää on, ettei oman kehonsa kuuntelusta tule vain yksi suoritus lisää kaikkien muiden elämän haasteiden ja vaatimusten joukkoon. Meidän ei tarvitse aina ymmärtää miksi tunnemme kehossamme jollain tavoin. Kaikkia tunteitaan ei voi, eikä tarvitsekaan selittää itselleen, saati järkeillä tai sanoittaa muille. On jo itsessään arvokasta, että opettelee tunnistamaan omia tunteitaan – ja antaa niille luvan vain olla. Kehotietoisuus kun ei loppujen lopuksi ole yhtään sen kauempana kuin sinäkään itsestäsi olet.

Kerro kommentteihin, miten sinä saat yhteyden omaan kehoosi, rajoihisi tai tunteisiisi? Mistä sinä huomaat ylittäneesi rajasi? Jos kehosi saisi päättää, mitä se kaipaisi tänään? ❤

Teksti: Nuorisotyöryhmän jäsen Hilla Sarlin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s