”Olen aseksuaali ja ylpeä siitä”

24.-30.10 vietetään aseksuaalisuusviikkoa. Olemme saaneet tärkeän vieraskirjoituksen aseksuaalisuuteen liittyen, pääset lukemaan sen alta!

Aseksuaalisuus on seksuaalinen suuntautuminen, jolla tarkoitetaan sitä, että ihminen kokee joko vähän tai ei lainkaan seksuaalista vetovoimaa. Aseksuaalisuus on kirjo, jonka alle kuuluu erilaisia aseksuaalisuuden muotoja. Esimerkiksi demiseksuaalisuus ja harmaa-aseksuaalisuus ovat aseksuaalisuuden kattotermin alle sijoittuvia suuntautumisia.

Olen itse aseksuaali ja olen tiennyt omasta aseksuaalisuudestani jo parin vuoden ajan. Ennen kuin edes tajusin aseksuaalisuuteni, olin jo kuitenkin tiennyt kokemukseni olevan jotenkin erilainen kuin ympärilläni olevilla ihmisillä. Lopulta monen vuoden kipuilun ja hämmennyksen jälkeen kuulin aseksuaalisuudesta ja hetken tuumailun jälkeen asiat vain loksahtivat paikoilleen ja tuntui kuin olisin löytänyt jonkinlaisen puuttuvan palasen. Itselleni aseksuaalisuus merkitseekin erityisesti sitä, että tunnen ja ymmärrän itseäni. Olen löytänyt itselleni juuri sen sanan ja termin, jolla kuvailla itseäni ja kokemustani ja sen myötä olen myöskin saanut itselleni paikan ja yhteisön – ja myös kotipesän.

Aseksuaalisuus sanana ja asiana tuntuu minulle lämpimältä kodilta, jonne on löytänyt tiensä monen vuoden kulkemisen jälkeen. Aina oman aseksuaalisuuteni hyväksyminen ei kuitenkaan ole ollut helppoa, sillä yhteiskunnassamme todella monet asiat pyörivät seksuaalisen vetovoiman ja siihen liittyvien teemojen ja asioiden ympärillä. Nuoresta saakka ympäriltä tuli suurta painetta tuntea kiinnostusta seksuaalisuuteen ja seksiin, mutta minulta puuttuivat kumpikin niistä. Kun muut keskustelivat siitä, miten he haluaisivat harrastaa seksiä jonkun kanssa tai kuinka seksikäs joku oli, tuntui kuin olisin ollut aivan toiselta planeetalta. En ymmärtänyt heidän sanojaan enkä kokemuksiaan, ja minusta myös tehtiin pilkkaa sen vuoksi. Vuosien ajan minusta myös tuntui siltä kuin olisin ollut jotenkin vääränlainen, jotenkin rikkinäinen, vaikka en minä todellakaan ollut. Nykyään koen ylpeyttä omasta aseksuaalisuudestani ja puhun siitä avoimesti, sillä aseksuaalisuus on osa minua, enkä jaksa enää olla piilossa.

Miksi minun pitäisikään edes olla piilossa? Vaikka olenkin aseksuaali, ansaitsen samalla lailla oikeuden olla olemassa ja ihmisoikeudet kuuluvat niin minulle kuin muidenkin seksuaalisuuksien edustajille. Ymmärrän sen, että kaikille ei ole mahdollista tulla kaapista ulos turvallisuusriskien vuoksi ja että kaapista tulemisen pakko onkin hyvin sitoutunut tähän yhteiskuntamme heteronormatiivisuuteen ja siihen oletukseen, että jokainen on heteroseksuaali, ellei toisin todisteta. Mutta tietyllä tavalla en minä tule joka päivä kaapista ulos vain itseni takia, vaan myös näyttääkseni omalla olemassaolollani, että aseksuaaleja on olemassa ihan kaikkialla. Puhun jatkuvasti aseksuaalisuudesta voidakseni tarjota tietoa ja vertaistukea muille ihmisille, jotta he eivät joutuisi kamppailemaan ainakaan yhtä paljon asian kanssa. Jos yksikin ihminen tajuaa olevansa aseksuaali sen ansiosta, että olen kertonut aseksuaalisuudesta, koen onnistuneeni tässä tehtävässäni.

Tällä viikolla juhlistetaan aseksuaaliviikkoa ja sitä myötä myös aseksuaaleja ja aseksuaalisuutta. Monille alloseksuaaleille – eli heille, jotka eivät ole aseksuaaleja – aseksuaalisuuden juhlistaminen voi tuntua jotenkin kummalliselta. Vielä tänäkin päivänä ihmiset jaksavat väittää, että aseksuaalisuutta ei ole olemassa tai että kaikki aseksuaalit ovat vain sairaita ja huomionhakuisia heteroita, jotka vain niin kovasti haluaisivat tulla syrjityksi. Toisinaan myös kuulee muihin seksuaalivähemmistöihin kuuluvilta ihmisiltä sitä, miten aseksuaalit pilaavat muiden vähemmistöjen maineen ja heikentävät LGBTQIA-ihmisten mahdollisuuksia saavuttaa ihmisoikeuksia. Mutta näille ihmisille haluaisin vain sanoa, että emme voi nostaa itseämme tönimällä muita alas, sillä eihän ihmisoikeudet ole mikään kakku, josta vain tietty määrä ihmisiä saa osansa. Toisten oikeuksien parantaminen ei heikennä toisten oikeuksia.

Mutta juuri siksi aseksuaaliutta on myös juhlittava. Maailmassa, jossa halutaan vain levittää vihaa ja tuskaa, on ilo ja juhla eräänlaista kapinaa. Muut haluavat meidän häpeävän ja piilottavan olemassaolomme, mutta me aseksuaalit voimme vastata tähän olemalla näkyvillä ja ylpeitä aseksuaalisuudestamme. Se ei ole aina helppoa eikä sen tarvitsekaan olla, mutta vielä jonakin päivänä voimme katsoa taaksemme ja todeta, että kaikki tämä oli sen arvoista. Ehkä jonakin päivänä saavutamme maailman, jossa aseksuaalisuus ei ole ihmisten mielestä mielenterveysongelmien oireilua, eikä aseksuaaleja syytetä muiden seksuaalivähemmistöjen maineen tahraamisesta.

Haluan juhlistaa aseksuaalisuuttani, koska tämä ei ole mikään helppo tie. Haluan juhlistaa itseäni, haluan juhlistaa muita aseksuaaleja, haluan juhlistaa koko yhteisöämme ja haluan juhlistaa niitä kaikkia saavutuksia, joita ihmiset ennen meitä ja myös me olemme saavuttaneet. Tunnen niin paljon ylpeyttä jokaisesta aseksuaalista, sillä ei ole itsestään selvää, että me olemme tässä. Jatkuvasti takaraivossa myös jyskyttää tieto siitä, että kaikki se, minkä olemme jo saaneet aikaiseksi, voidaan milloin tahansa ottaa meiltä pois.

Ja kuitenkin aseksuaalisuus on niin näkymätön seksuaalisuus. Meitä ei oteta mukaan keskusteluun eikä meitä usein edes lasketa mukaan LGBTQIA-yhteisöön, vaan lyhenne A mieluummin annetaan allyille kuin aseksuaaleille, aromanttisille ja agendereille. Meitä ei useinkaan haluta prideille eikä meitä haluta mukaan puhumaan seksuaalivähemmistöjen asemasta ja oikeuksista. Meitä ei myöskään näy sarjoissa tai jos näkyykin, aseksuaalit hahmot ovat yleensä joko hyvin stereotypioihin sortuvia tai katoavat heti kaapista tulemisen jälkeen. Meistä jokainen varmasti ymmärtää miten tärkeää on representaatio ja se, että jokainen voi nähdä mediassa itsensä kaltaisia ihmisiä joihin samaistua.

Siksi olisi erittäin tärkeää, että myös aseksuaalisuutta näytettäisiin eri medioissa monipuolisesti. Olisi todellakin elintärkeää, että näkyviin pääsisi myös valkoisten, vammattomien cissukupuolisten aseksuaalien lisäksi myös tummaihoisia aseksuaaleja, alkuperäiskansoihin kuuluvia aseksuaaleja, vammaisia aseksuaaleja, transsukupuolisia aseksuaaleja ja kaikkia muitakin aseksuaaleja. Me aseksuaalit emme kaikki ole samanlaisia emmekä me kaikki näytä samalta – siksi myös representaation kuuluisi olla meidän näköistämme. Aseksuaalisuuttakaan ei voi typistää vain yhdenlaiseen muottiin, jossa kaikki olisivat identtisiä kopioita toisistaan.

Jotakin aseksuaalirepresentaation vähyydestä kertoo se, miten ilolla otamme jokaisen aseksuaalisuutta näyttävän sekunnin vastaan. Olemme niin tottuneita siihen, ettei meitä näytetä, että pienetkin näkymisen rippeet tuntuvat suurilta ja ilahdumme myös jo pelkästään siitä, jos aseksuaalisuutta esitellään vain lyhyesti sivulauseissa, stereotypioita vahvistaen tai hyvin yksipuolisina hahmoina. Me ansaitsemme hyvää ja meitä kunnioittavaa representaatiota, jossa meitä kohdellaan monitahoisina ihmisinä, jotka ovat muutakin kuin pakollisia, kärsiviä vähemmistöhahmoja. Representaatio antaa ihmisille esikuvia ja näyttää, että ihminen ei ole yksin kokemuksensa kanssa, vaan on olemassa muitakin. Aseksuaalisuuden näkyminen mediassa tarjoaisi ihmisille mahdollisuuden nähdä itsensä kaltaisia hahmoja, jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa. Tämä antaisi varmasti monille lohtua ja toivoa, mutta myöskin helpotusta ja iloa. Kuinka monta ihmistä tajuaisikaan olevansa aseksuaali, jos aseksuaalisuutta käsiteltäisiin enemmän mediassa ja tuotaisiin esiin keskusteluissa?

Joten jos voisin aseksuaaliviikon kunniaksi toivoa jotakin, toivoisin erityisesti sitä, että muutkin kuin aseksuaalit panostaisivat siihen, että nostavat aseksuaaleja näkyviin. Aseksuaalirepresentaation ja aseksuaalien äänen nostaminen ei saada jäädä pelkästään aseksuaalien harteille. Siispä, hyvät alloseksuaalit ihmiset, kirjoittakaa aseksuaaleja hahmoja, seuratkaa somessa aseksuaaleja ihmisiä, nostakaa esiin aseksuaalien ääntä, ottakaa mukaan keskusteluihin aseksuaaleja ja kuunnelkaa itsekin aseksuaaleja. Me ansaitsemme tulla nähdyksi ja kuulluksi niin aseksuaaliviikon aikana kuin myös sen ulkopuolellakin.

Ja teille kaikille rakkaille aseksuaaleille: oikein hyvää ja juhlavaa aseksuaaliviikkoa. Tehkää siitä itsenne näköinen.

Teksti: Utu-Taival

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s