Pride-kuukausi on ohi mutta työ ihmisoikeuksien edistämisessä jatkuu

Sisältövaroitus: tekstissä käsitellään mm. aborttioikeutta, homo- ja transfobiaa, naisiin ja sateenkari-ihmisiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä ihmisoikeuksien vastustamista.

Unkari ja Puola ovat olleet viime aikoina otsikoissa seksuaalioikeuksiin tekemiensä hyökkäyksien takia. Puolassa esimerkiksi abortin saaminen tehtiin lähes mahdottomaksi vuoden 2021 alussa ja monet kunnat ja alueet ovat julistautuneet ”LGBT-ideologiasta” vapaiksi alueiksi tehden esimerkiksi Pride-kulkueiden järjestämisestä sekä sukupuoli- seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavien järjestöjen kouluvierailuista mahdottomia. Unkarissa puolestaan vuonna 2020 sukupuolen juridinen korjaaminen kiellettiin ja adoptio muutettiin mahdolliseksi vain samaa sukupuolta oleville pariskunnille. Aiemmin avioliitto oli jo määritelty vain miehen ja naisen väliseksi. Kesällä 2021 keskellä Pride-kuukautta Unkari sääti lain, joka estää LGTBQIA+-ihmisistä kertomisen alaikäisille. Tämä osuu suoraan esimerkiksi seksuaalikasvatukseen, mutta lailla saattaa olla vaikutuksia myös elokuvien, TV-sarjojen ja kirjojen saatavuuteen.

Ihmisoikeusloukkaukset ovat räikeitä, ja ne tapahtuvat silmiemme edessä täällä, Euroopan Unionissa.

Myös Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta – Istanbulin sopimus – on ollut hyökkäyksen kohteena. Bulgaria, Tšekki, Latvia, Liettua, Slovakia ja Unkari eivät ole ratifioineet sopimusta ja Puola on uhannut vetäytyä kokonaan sopimuksesta. EU:n ulkopuolinen Turkki vetäytyi siitä virallisesti heinäkuun 2021 alussa, vaikka Turkissa naisiin kohdistuva väkivalta, tapot ja murhat ovat valitettavan yleisiä. EU:n on ollut vaikea saada unionin tasolla sopimusta ratifioitua, sillä jäsenmaiden keskuudessa vastustus on suurta.

Euroopan maiden viimevuotiset kehitykset eivät ole tapahtuneet toisistaan irrallaan, vaan ne ovat osa laajempaa, kansainvälisesti verkostoitunutta seksuaalioikeuksia vastustavaa liikehdintää, joka kokoaa alleen niin äärioikeistolaisia, oikeistopopulistisia kuin konservatiivikristillisiä tahoja. Jyväskylän yliopiston tutkijan Tuija Saresman mukaan myös Keski-Suomessa viime kuukausina tapahtuneet sateenkaari-ihmisiin kohdistuneet väkivaltaiset uhkaukset ja hyökkäykset nivoutuvat osaksi laajempaa kuvaa.

LGBTQIA+-ihmisten ja naisten oikeuksia sekä seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia alas ajavat tahot nivoutuvat ”gender-ideologian”, ”gender-teorian” tai ”genderismin” vastustamisen alle. Yleisesti vastustuksesta voidaan puhua ”anti-gender”-liikkeenä. Gender-termiä vastaan on hyökätty siksi, että sillä voidaan kyseenalaistaa sukupuolen kaksinapaisuus ja yhteys sukuelimiin. Anti-gender toimijat pitävät genderiä keinotekoisena ideologisena käsitteenä ja haluavat palauttaa sukupuolen vain sex-käsitteeseen, biologiaan ja suvunjatkamiseen. Anti-gender tahot yhdistävät “gender-ideologian” yleensä arvoliberaaliin, naisten ja vähemmistöjen oikeuksia ajavaan politiikkaan, joka heidän mielestään uhkaa romuttaa vallitsevan ”luonnollisen” sukupuolijärjestelmän ja lopulta koko yhteiskunnan.

Koska “gender-ideologia” on käsitteenä epämääräinen eikä tarkkaan rajattu, on sen helppo koota yhteen toimijoita monista eri poliittisista ja konservatiivisista taustoista. Riippuen toimijasta, perinteisten ”anti-choice”-liikkeen vastustuskohteiden kuten aborttioikeuden, seksuaalikasvatuksen ja ehkäisyn lisäksi rinnalle noussut muun muassa sukupuolentutkimuksen, pornon, keinohedelmöityksen, transsukupuolisten hoitojen, sijaissynnytyksen ja jopa avioeron vastustaminen – sillä niiden väitetään uhkaavan perinteistä ydinperhemallia ja suvunjatkamista. Siinä mielessä anti-gender-liike onkin laajempi kuin anti-choice. 

Anti-gender-liike on adoptoinut käyttämänsä kielen ihmisoikeusdiskurssista ja lähestyy ajamiaan asioita viheliäisesti positiivisin ilmaisuin negatiivisten sijaan. Sen sijaan, että he vastustaisivat aborttia, he kannattavatkin (syntymättömien lasten) ihmiselämää ja ihmisarvoa. Sen sijaan, että he vastustaisivat avioeroa, naisten vapautta päättää kehostaan ja vapaudestaan, lisääntymishoitoja tai sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia, he kannattavatkin perinteisiä perhearvoja, avioliittoinstituutiota sekä lapsen oikeutta äitiin ja isään. Myös sanan- ja uskonnonvapauden puolustaminen kuuluu liikkeen yleiseen retoriikkaan. Äärimmäisen sortava agenda onkin puettu positiivisen retoriikan sisään. On yksi asia, että konservatiivisen ja oikeistolaisen ajattelun siivittämä anti-gender-liikehdintä kasvaa. Toinen on se, että myös edistyksellisiltä vaikuttavien tahojen suunnalta on alkanut kuulua anti-gender-tyyppisiä ulostuloja. Esimerkiksi Isossa Britanniassa TERFismi eli transsukupuoliset ulossulkeva radikaalifeminismi on saanut hyvin suuren aseman, Harry Potter -kirjasarjan kirjoittaja J. K. Rowling etunenässä.

Euroopan Unionin alueella toimii arviolta n. 500 järjestöä, joiden pyrkimys on vastustaa seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia sekä -terveyttä, tyttöjen ja naisten oikeuksia sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Järjestöissä liikkuu miljoonia euroja rahaa, ja rahoitusta saadaan mm. Yhdysvaltojen äärikristillisiltä järjestöiltä ja yksityishenkilöitä, venäläisiltä oligarkeilta sekä Vatikaanilta. Seksuaalioikeuksia vastustavien europarlamentaarikkojen määrä tuplaantui aiemmalta EU-kaudelta (2014-2019) nykyiselle (2019-2024), heidän pitäessään parlamentissa nyt noin 210 paikkaa (30 % edustajista) (Zacharenko 2020, 16-17). Helsingin Sanomat hiljattain uutisoi, että EU-parlamenttiin syntyy uusi oikeistolainen puolue­ryhmä, johon kuuluu Perussuomalaisten lisäksi muun muassa Unkarin valtapuolue Fidesz ja Puolan valtapuolue Laki ja oikeus.

EU:n alueella olevat Anti-gender-toimijat – niin järjestöt kuin europarlamentaarikot – ovat kansainvälisesti hyvin verkostoituneita, eikä Suomi ole tästä poikkeus. Esimerkiksi samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeutta vastustava Aito Avioliitto -järjestö on osa kansainvälisesti toimivaa, venäläisamerikkalaista kattojärjestöä World Congress of Families’ia, ja heidän logonsa toistuu niin kattojärjestön kuin muiden maiden paikallisjärjestöjen toiminnassa. Agenda Europe -verkosto kokoaa tehokkaasti alleen anti-gender-toimijoita eri maista, ja verkostoon kuuluu esimerkiksi kristillisdemokraattien kansanedustajan Päivi Räsäsen avustaja. Kansainvälinen kristillinen juristiverkosto Alliance Defending Freedom, ADF, on puolustanut Räsästä tämän vihapuheesta homoja vastaan käydyssä oikeudenkäynnissä ja antanut neuvontaa myös entiselle ulkoministerille Timo Soinille, kun hänestä tehtiin kantelu oikeuskanslerille tämän osallistuttua abortinvastaiseen mielenosoitukseen virkamatkallaan Kanadaan vuonna 2018. (Sevimli & Silfverbeg 2020.)

Ehdotuksia syiksi sille, miksi liike on kasvattanut suosiotaan, on monia. Yhdeksi selitysmalliksi on annettu ”backlash” eli heiluri-ilmiö, jonka mukaan arvojen liberalisoituminen sekä LGBTQIA+-ihmisten ja naisten aseman paraneminen on herättänyt konservatiivisen vastaiskun. Toiseksi, äärioikeistolaisuus ja populismi ovat kasvattaneet muutenkin suosiotaan, ja elämän prekarisoituessa eli epävarmuuden ja tyytymättömyyden lisääntyessä yksinkertaiset selitysmallit, syntipukit ja ratkaisut lisäävät houkuttelevuuttaan.  Esimerkiksi Zacharenkon (2020, 23) mukaan “backlash”-selitys ei kuitenkaan ole riittävä. Anti-gender-liikehdintä on ollut voimakasta etenkin itäisessä Euroopassa, missä on oltu tyytymättömiä EU-politiikkaan, johon sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien sekä naisten oikeuksien edistäminen on yhdistetty. 

Anti-gender toimijoiden valta on todellinen, kuten Puolan ja Unkarin tapauksista voi nähdä. Ne ovat onnistuneet vesittämään seksuaalioikeuksien kehittämistä myös EU:n ja YK:n tasolla. Edistys ei aina ole mahdollista kaikessa potentiaalissaan vahvan, äänekkään ja hyvin resursoidun vastustuksen takia. Monista poliittisista sopimuksista, ohjelmista ja linjapapereista on esimerkiksi jouduttu ottamaan pois kohdat seksuaali- ja lisääntymisoikeuksista. Myös ”gender”-sanaa kohtaan hyökätään, ja siihen viittaavat kohdat on jouduttu korvaamaan esimerkiksi sanoilla ”men and women”. Edistykselliset toimijat ovat joutuneet hyväksymään mieluummin vesittynyt versio, sillä keskustelun avaamisessa uusille muokkauksille on vaarana, että lopputulos olisi entistä konservatiivisempi.

Hyvä uutinen on se, että konservatiivisen blokin nousu on tuonut edistyksellisiä toimijoita lisäämään ja lujittamaan yhteistyötään. Suomi on aina ollut EU:ssa ja YK:ssa vahva seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien puolestapuhuja, ja tilanne meillä kotopuolessakin on kansainvälisellä tasolla verrattain hyvä, vaikka kehitettävääkin piisaa esimerkiksi sukupuolistuneen väkivallan torjumisessa sekä transsukupuolisten itsemääräämisoikeuden toteutumisessa.

Meidän tulee pitää kiinni ihmisoikeuksien puolustamisesta. Suomen tulee puuttua kansainvälisellä tasolla havaitsemiinsa ihmisoikeusloukkauksiin vahvasti ja liittoutua sekä tehdä yhteistyötä muiden edistyksellisten maiden kanssa. 

Kuten Puolan ja Unkarin kohdalla on saatu huomata, seksuaalioikeuksien ja LGBTQIA+-ihmisten oikeuksien alasajo on tapahtunut samanaikaisesti demokratian kaventamisen, oikeusvaltioperiaatteen heikentämisen sekä lehdistönvapauden ja kansalaisoikeuksien polkemisen kanssa. Yhden ihmisryhmän ihmisoikeuksien polkeminen tarkoittaa siis kaikkien ihmisoikeuksien polkemista, joten jos siis on vielä ihmisiä, joita seksuaalioikeuksien alasajo ei hetkauta, tulisi tämän linkin ymmärrettyä viimeistään ottaa tilanne vakavasti.

Teksti: Emmi Rantanen

LÄHTEET:

Hyperlinkit tekstin seassa.
Sevimli, Adile & Silfverberg, Anu. 2020. Long Play 96: Vaarallinen sukupuoli. https://reprofutures.fi/wp-content/uploads/2021/01/LongPlay_Vaarallinen_Sukupuoli.pdf
Zacharenko, Elena. 2020. Anti-gender mobilisations in Europe. Study for policy makers on opposition to sexual and reproductive health and rights (SRHR) in European institutions. https://heidihautala.fi/wp-content/uploads/2020/12/Anti-gender-Mobilisations-in-Europe_Nov25.pdf

Kuunneltavia podcast-jaksoja aiheesta:

“EU:ssa joudutaan taistelemaan nyt ihmisoikeuksien puolesta” Naisasiatoimisto Kaartamo & Tapanainen.
“Naisten ja lhbt-ihmisten oikeuksia vastustavat samat voimat” Naisasiatoimisto Kaartamo & Tapanainen.
“Osa 3: Abortti – vieraana Elina Korhonen” Ajantaju Podcast.
“Osa 9: Seksuaalioikeudet uhattuna – vieraana Riikka Kaukoranta” Ajantaju Podcast.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s