Orgasmikuilu ja mystinen klitoris

Teksti on julkaistu alun perin Hurman aiemmilla nettisivuilla huhtikuussa 2020. Tekstiä on muokattu maaliskuussa 2021.

Tuoreimman FINSEX-tutkimuksen mukaan vain 46 prosenttia naisista ilmoittaa saavansa useimmiten orgasmin yhdynnässä. Miehillä vastaava osuus on 93 prosenttia. Viimeisimmässä yhdynnässään naisista 54 prosenttia ilmoitti saaneensa orgasmin, miehistä 91. Mistä orgasmikuilu johtuu? Entä miten klitoris liittyy siihen?

Lukuisten tutkimusten mukaan heteronaiset muun muassa raportoivat heteroseksissä alhaisempia seksuaalisen nautinnon tasoja ja saavat miehiä harvemmin orgasmeja (mm. Herbenick ym. 2010; Frederick ym. 2018; FINSEX: Naisten orgasmit). Floridan yliopiston psykologian professori Laurie Mintz on käsitteellistänyt ilmiön orgasmikuiluksi. Orgasmikuilulla tarkoitetaan siis tätä heteroseksissä vallitsevaa epäsuhtaa. 

Naisten kanssa seksiä harrastavat naiset saavat enemmän orgasmeja kuin miesten kanssa seksiä harrastavat. Miehillä orgasmien määrä ei sen sijaan juuri vaihtele seksikumppanin sukupuolen mukaan. (Herbenick ym. 2018.) Lisäksi naiset saavat enemmän orgasmeja masturboidessaan, kuin harrastaessaan heteroseksiä. Aikaa orgasmiin masturboidessa ei kulu sen pitempään kuin miehilläkään.

Naisilla on siis täysin sama kapasiteetti saada orgasmeja – kenties jopa suurempi kapasiteetti multiorgasmien johdosta, joita miehet saavat puolestaan vähemmän – mutta tämä potentiaali ei tunnu pääsevän toteutetuksi heteroseksissä.

Artikkelissa pohdin heteroiden orgasmikuilua ja sen syitä, sekä mietin mahdollisia keinoja kuilun umpeen kuromiseksi. Teksti käsittelee paljolti FINSEX-tutkimusta ja sitä kautta myös naiseksi identifioituvia henkilöitä sekä peniksellä vaginan penetroivaa yhdyntäseksiä. On syytä kuitenkin myös tiedostaa, että sekä naiseus että heteroseksi ovat monimuotoisia ilmiöitä, joihin ei välttämättä päästä kyselytutkimuksilla kokonaisvaltaisesti käsiksi.

Mistä orgasmikuilu johtuu?

Koska väestöllisesti edustavissa tutkimuksissa on huomattu, ettei samanlaista kuilua ole naispartnereiden välillä, on orgasmikuilun keskeisimmäksi syyksi esitetty heteronormatiivisen, vaginapenetratiivisen seksin normi. Tavallisesti seksistä puhuttaessa huomio on miehen tai peniksellisen ihmisen nautinnon mahdollistavassa yhdyntäpenetraatiossa, ja vähemmälle tai lähes olemattomalle huomiolle on jäänyt klitoris.

Kuten seksuaalikasvatuksen heteronormatiivisuutta käsittelevässä tekstissäni kirjoitin, seksuaalikasvatuksessa ja ehkäisyvalistuksessa on pitkälti keskitytty lisääntymisen mahdollistavaan seksiin ja opetettu raskauksilta ja seksitaudeilta suojautumiselta tällainen seksinharrastaminen edellä. Vähemmälle – tai lähes olemattomalle – huomiolle on jätetty nautinto sekä ne seksinharrastustavat ja niiden alueiden anatomia, jotka eivät mahdollista lisääntymistä: suu- ja käsiseksi sekä lähes mystiseksi hahmoksi muodostunut klitoris. Yleensä seksuaalikasvatuksessa suu- ja käsiseksi sekä klitorisstimulaatio mainitaan vain sivulauseissa, ja ne sivuutetaan toissijaisina esileikkeinä ”varsinaiselle seksille” eli yhdynnälle – tai sitten ne mainitaan lisätyötä vaativina ”ekstroina”.

Kun sitten seksuaalikasvatustunneilla opetetaan pelkkää heteroyhdyntää ja siltä suojautumista klitorista mainitsemattakaan, ja tämä samainen kuvasto toistuu ja uusiintuu populaarikulttuurin kuvastossa, kuten televisiosarjoissa ja elokuvissa sekä valtavirtapornografiassa, ei ole mikään ihme, että heterot harrastavat seksiä, jossa keskimäärin vain toinen osapuolista tulee. 

Kaiken lisäksi klitoris on kokonaisuudessaan tieteellekin vielä varsin uusi tuttavuus: vasta noin 20 vuotta sitten, vuonna 1998, klitoriksen rakenne saatiin kokonaan selville. Kävi ilmi, että klitoris olikin laajempi kokonaisuus kuin vain sen ulospäin näkyvä osa, häpykieli. Todellisuudessa se jatkuu vaginan seinämille. Onkin lähes mahdotonta puhua vaginaalisista ja klitoraalisista orgasmeista erikseen, sillä mitä todennäköisemmin vaginaalinenkin orgasmi on klitorisorgasmi, kohdistuen vain sen sisäosaan. Klitoris on yksinkertaisesti niin suuri, että sitä voi kiihottaa myös emättimen kautta. Tutkimusten mukaan ihmiset eivät edelleenkään pääsääntöisesti tunnista klitorista kuvista tai 3D-mallinnuksista, eivätkä kaikki osaa paikantaa edes häpykieltä, käsin kosketeltavaa osaa klitoriksesta. Klitoris on siis edelleen hyvin tuntematon monille, eikä puutteellinen seksuaalikasvatus ole lisäämässä tietoutta siitä.

FINSEX-raportissa kuitenkin väitetään että ”klitoris ei ole naisten orgasmeissa niin hallitseva asia kuin aihepiirin keskusteluissa on esitetty”. Tälle on kirjoitettu hyvä vastine, jossa perustellaan, miksi moisen johtopäätöksen tekeminen voi olla liian hätiköityä.

Yhdeksi orgasmikuilun syyksi esitetään myös se, etteivät vulvalliset ihmiset tohdi pyytää tai vaatia orgasmeja. Monesti oma sukuelin saatetaan tuntea vastenmielisenä, eikä tämän takia kehdata pyytää esimerkiksi suuseksiä. Tutkimusten mukaan tuntemukset omista sukuelimistä ovat suorassa yhteydessä seksistä nauttimiseen.

FINSEX-tutkimusraportin mukaan oman orgasmin tärkeäksi arvottavista naisista suurempi osa kokee niitä myös yhdynnöissään kuin ne, jotka eivät pidä omaa orgasmiaan kovin tärkeänä. Yli 80 prosenttia omaa orgasmia erittäin tärkeänä pitävistä naisvastaajista sai orgasmin niin useimmiten kuin viime yhdynnässään. Ei lainkaan omaa orgasmia tärkeänä pitävistä naisista enää vain noin viidennes koki orgasmeja niin useimmiten, kuin viime yhdynnässään. Näyttäisi siis siltä, että oman orgasmin arvostaminen lisää niiden kokemisen yleisyyttä. 

Uskon, että orgasmin arvostamisen vaikutus todennäköisemmin koettuihin yhdyntäorgasmeihin kulkee tilastotieteessä mediaatioksi kutsutun ilmiön kautta. Tässä yhteydessä mediaatio olisi omien orgasmien arvostamisesta seuraava parempi kyky pyytää ja vaatia itselleen mielekästä stimulaatiota. En voi toki tätä todistaa, mutta näin rohkenen väittää.

Kohti tasaisempaa orgasmijakaumaa heteroseksissä

Seksuaalikasvatuksessa olisi aika opettaa muustakin, kuin lisääntymisen mahdollistavasta seksistä ja sen mahdollistavista elimistä, sekä muustakin, kuin miten raskauksilta suojaudutaan. Olisi aika puhua nautinnosta ja klitoriksesta.

Olisi aika olla nostamatta vaginayhdyntää jalustalle ja olla vetämättä yhtäsuuruusmerkkejä seksin ja yhdynnän välille, vähintäänkin siksi, että se on myös heteronormatiivista. Olisi aika lopettaa muusta seksistä puhuminen vain esileikkinä tai ”ekstraa” vaativana toimintana. Olisi aika tuottaa monipuolisempaa mediakuvastoa, kuin vain perinteinen ”heterojyystö”.

Olisi myös syytä uskaltaa oppia pyytämään ja vaatimaan parempaa seksiä, sekä omaa tyydytystä. Tähän vaikuttaa ilmeisen positiivisesti se, että kumppanin tai kumppanien kanssa uskalletaan ja pystytään keskustelemaan. Vulvallisia ihmisiä tulisikin rohkaista tähän.

Olisi aika normalisoida pimppi, että niistä voitaisiin ja kehdattaisiin puhua, ja että niihin uskallettaisiin katsoa ja koskea. Että kenenkään ei tarvitsisi hävetä omaansa. Että kaikki tietäisivät missä ja mikä klitoris on, ja missä häpykieli.

Olisi aika alkaa puhumaan, niin kuin Michiganin yliopiston psykologian ja naistutkimuksen apulaisprofessori Sara McLelland (2010) on sen konseptoinut, intiimistä oikeudenmukaisuudesta. Olisi aika kuroa orgasmikuilu umpeen.

Teksti: Emmi Rantanen

Kirjoittaja on heteronormatiivisuuteen kyllästynyt, tilastotieteelisesti orientoitunut sosiologian maisteriopiskelija.

LÄHTEET:

FINSEX: Naisten orgasmit. https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/finsex-naisten-orgasmit/

Frederick, D. A.; St. John, H. K.; Garcia, J. R. & & Lloyd, E. A. (2018). Differences in Orgasm Frequency Among Gay, Lesbian, Bisexual, and Heterosexual Men and Women in a U.S. National Sample. Archives of Sexual Behavior 47(1), 273–288.

Herbenick, D., Reece, M., Schick, V., Sanders, S. A., Dodge, B., & Fortenberry, J. D. (2010). An event-level analysis of the sexual characteristics and composition among adults ages 18 to 59: Results from a national probability sample in the United States. Journal of Sexual Medicine 7(5), 346–361.

McLelland, Sara I. (2010). Intimate Justice: A Critical Analysis of Sexual Satisfaction. Social and Personality Psychology Compass 4/9: 663–680.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s